Aloitan toteamalla, että niille ihmisille jotka edelleen samaistuvat draamoihinsa, en voi sanoa mitään, mikä auttaa heitä voittamaan draamansa. Ei yksinkertaisesti ole mitään henkistä opetusta, mikä saisi jokaisen lukijan välittömästi "napsahtamaan" ulos draamoistaan.
Syynä tähän on se, että yksi draaman hienovaraisimmista ja vaikeimmin tunnistettavista vaikutuksista on sen luoma ajattelulaatikko ja sen tuloksena ihmiset tuossa laatikossa heijastavat jatkuvasti mielikuvia KAIKKEEN, mitä heille tapahtuu. Ihmiset lukevat henkilökohtaisen suodattimensa läpi myös ne opetukset, jotka puhuvat draamoista, eli he lisäävät omat mielikuvansa opetukseen ja riippuen draamastaan löytävät syyn joko torjua opetuksen suoralta kädeltä tai (tavallisempana reaktiona) katsoa, miten se soveltuu toisiin ihmisiin - samalla kun he epäonnistuvat näkemään, miten se soveltuu heihin itseensä.
Seuraava opetus annetaan niille, jotka ovat alkaneet erottaa itsensä draamoistaan siinä määrin, että he ovat alkaneet tulla yhteen perusoivallukseen, mikä on kaiken henkisen edistymisen perusta. Mikä on tämä oivallus? No, yleisesti se voidaan todeta sen oivaltamiseksi, että "on jotain, mitä en tiedä". Toisin sanoen, on jotain, mitä ette näe - on verho, mikä estää teitä näkemästä sitä todellisuutta, mikä on oman ajattelulaatikkonne ja ihmiskunnan kollektiiviajattelulaatikon ulkopuolella. Buddha kutsui sitä "maya-verhoksi" ja minä olen puhunut siitä usein eri tavoin, mm. malkana omassa silmässä ja niiden kutsumisena, joilla on silmät näkemiseen ja korvat kuulemiseen. Kuitenkin tänä päivänä ja tässä ajassa voimme olla paljon yksityiskohtaisempia.
Kvanttifysiikka ja ajattelulaatikot
Kvanttifysiikan löydöt ovat vallankumouksellisia monin tavoin. Aloitetaanpa tässä yhteydessä siitä, että kvanttifysiikka on todistanut, että ihmisen on mahdotonta tehdä todella objektiivista havaintoa eli havaintoa, mihin mieli ei vaikuta. Klassisessa fysiikassa maailmankaikkeus jaettiin kahteen ulottuvuuteen: aineen maailmaan, mikä oli riippumattomana mielestä (ja oli objektiivinen) ja mielen maailmaan, mikä oli täysin subjektiivinen. Näin käyttämällä oikeita välineitä ja menetelmiä tiedemiehet voisivat - näin väitettiin - tehdä havaintoja, joihin mieli ei vaikuttanut.
Kvanttifysiikka on näyttänyt, että aineen maailma on harhaa, minkä ovat luoneet fyysiset aistit ja tietty ajattelutapa, tietty ajattelulaatikko. Syvempi totuus on, että tietoisuus on perimmäinen todellisuus ja että aine on tietoisuuden luomusta. Kvanttifysiikka puhuu tästä sanoen, että kaikki olevainen on tehty kvanttiaaltomuodoista, mitkä todellisuudessa ovat mielikuvia, joita itsestään tietoiset olennot ovat lisänneet aineen valoon.
Tällä hetkellä kvanttifysiikka on umpikujassa, koska ei olla tunnistettu sitä, että on olemassa itsestään tietoisia olentoja, jotka eivät ole ihmisiä, ja nämä olennot ovat myös lisänneet mielikuvia aineen valoon. Näin tiedemiehet ovat jääneet pohtimaan sellaisia kysymyksiä kuin: "Onko kuu todella olemassa, jos kukaan ei katso?" Todellisuus on, että kuu tosiaan on olemassa, vaikkei kukaan IHMISOLENTO katso, koska kuun ovat luoneet henkiolennot, jotka katsovat aina.
Henkiselle etsijälle tärkeä kohta on se, että on jotain sellaista, mitä voisimme kutsua objektiiviseksi todellisuudeksi siinä mielessä, etteivät sitä ole luoneet IHMISOLENNOT eli olennot, jotka ovat kaksinaistietoisuuden ansassa. Maapallon loi puhtaimmassa muodossaan Elohim ja henkiulottuvuuden loivat (luovat) korkeammat olennot. Toisin sanoen, on tosiaankin olemassa todellisuus, mihin ei vaikuta kaksinaistietoisuus ja sen harhakuvat.
Tässä on kuitenkin ratkaiseva kohta. Te ETTE pysty havaitsemaan tätä todellisuutta niin kauan, kun tarkastelette elämää JONKIN ajattelulaatikon kautta. Syynä on se, että niin kauan kuin katsotte jonkin ajattelulaatikon kautta, heijastatte vääjäämättä laatikon mielikuvia kaikkeen näkemäänne. Kuten kvanttifysiikka selittää: tietoisuutenne vaikuttaa havaintotapahtumaan ja havainto on tulosta vuorovaikutuksesta tietoisuutenne kvanttiaaltomuodon ja tarkkailemanne kohteen kvanttiaaltomuodon välillä.
Johtopäätöksenä on, että niin kauan kun katsotte jonkin ajattelulaatikon läpi, ette pysty näkemään henkisten olentojen luomaa todellisuutta (ainakaan täysin). Sen sijaan näette jotain sellaista, mitä TE olette luoneet lisäämällä omia mielikuvianne (tai ryhmän kollektiivikuvia) tuohon kohdetodellisuuteen.
Esimerkkinä miettikää fundamentalistikristittyä, joka löytää tämän nettisivuston. Hän katsoo tietyn ajattelulaatikon läpi ja on hyvin kiinnittynyt siihen, että saa tuolle ajattelulaatikolle vahvistusta. Näin ollen heti kun tuo ihminen löytää jotain, mikä ei vahvista tuota ajattelulaatikkoa, hänen ainoa mahdollisuutensa on torjua sivut. Kuuliko tuo ihminen kuitenkaan todella sen, mitä sanon näillä sivuilla, vai kuuliko hän vain sen kaiun, minkä hänen oma tietoisuutensa loi lisäämällä kiinteän mielikuvan sanoihini?
Vie tätä nyt askeleen pidemmälle ja ole valmis katsomaan peiliin. Riippumatta siitä kuka olet, miten kauan olet ollut henkisellä polulla ja miten monia opetuksia olet tutkinut tai miten monia tekniikoita käyttänyt, sinäkin katsot sanojani nykyisen ajattelulaatikkosi kautta.
Näin oleellinen ero todellisten oppilaiden - eli henkisen opettajan opetettavissa olevien - ja niiden välillä, jotka vain väittävät olevansa, on valmiutenne käsittää seuraava:
* Myös minulla on ajattelulaatikko.
* Se vaikuttaa vääjäämättä siihen tapaan, millä katson kaikkea, myös henkistä opettajaa/opetusta.
* En näe, miten ajattelulaatikkoni vaikuttaa näkemykseeni kaikesta ja niihin johtopäätöksiin, joita vedän havaintojeni perusteella. Minulla on taipumus ajatella, että se mitä oma ajattelulaatikkoni näyttää minulle, on todellisuus.
* Tarvitsen henkistä opettajaa juuri siksi, etten voi itsekseni nähdä oman ajattelulaatikkoni yli.
* Kykyni edistyä riippuu halukkuudestani antaa opettajan haastaa ajattelulaatikkoni ja näyttää minulle sen epäjohdonmukaisuudet ja rajoitukset.
* Edistyn vain siinä määrin, kun annan opettajan näyttää minulle sen, mitä en voi nähdä.
* Jos pyrin suojelemaan ja puolustamaan ajattelulaatikkoani, suljen silmäni opettajan avulta eikä minua voi opettaa.
* MINUN vastuullani on pitää mieleni ja sydämeni avoimena opettajalle olemalla valmis kyseenalaistamaan kaikki. MINUN vastuullani on jatkaa mieleni puhdistamista kaikista niistä kaksinaisuuden harhakuvista, myös hienovaraisimmista, jotka näyttävät ehdottomalta totuudelta. Siitä mitä en ole valmis kyseenalaistamaan, tulee vankilani.
Voitaisiin sanoa, että ydinkysymys on, haluatko puolustaa nykyajattelulaatikkoasi/draamaasi heijastamalla ja torjumalla vai annatko opettajan avata mielesi korkeammalle näkemykselle todellisuudesta pyrkimällä ymmärtämään ja laajentumaan. Useimmat ihmiset maan päällä ovat täysin tietämättömiä siitä, etteivät he näe todellisuutta, vaan tuloksen omista mielikuvistaan, joita ei ole lisätty ainoastaan todellisuuteen, vaan myös siihen vääristyneeseen "todellisuuteen", minkä ihmiskunta on luonut aionien kuluessa.
Valitettavasti myös ne ihmiset jotka väittävät olevansa ylösnousseiden mestarien oppilaita, usein ajattelevat, että he näkevät todellisuuden, ja he ovat haluttomia tutkimaan kriittisesti omia mielikuviaan. He ovat haluttomia oivaltamaan, että niin kauan kun on ruumiissa, täytyy jatkuvasti haastaa ja ylittää omat mielikuvansa, sillä vain näin tehden lopulta ylittää ne mielikuvat, jotka pitävät teitä aineellisessa maailmankaikkeudessa.
Ensimmäisessä esitelmässäni sanoin, että teillä on jokin ajattelulaatikko niin kauan, kun olette ruumiillistuneena. Kuitenkin puhdistaessa mieltänne, tietoinen itsenne voi alkaa irrottautua ajattelulaatikostanne. Koska tietoinen itse on Luojaolennon laajentuma, se voi astua minkä tahansa ajattelulaatikon ulkopuolelle ja kokea objektiivisen todellisuuden. Tällaisen kokemuksen saaminen on äärimäisen arvokasta. Kuitenkin sitten kun palaatte takaisin normaalitajuntaanne, tarkastelette ja tulkitsette tuota kokemusta ajattelulaatikkonne kautta, kuten Maitreya sanoo hyvin yksityiskohtaisessa kirjassaan. Näin näemme taas kerran tarpeen jatkuvasti puhdistaa mieltänne kaksinaisista harhakuvista, niin ettette pyri pakottamaan tuonpuoleista, ääretöntä kokemusta sopimaan johonkin rajalliseen ajattelulaatikkoon.
Kasvu on elämänkokemuksenne tuote
Tarkastellaanpa taas klassista fysiikkaa ja väitettä objektiivisesta todellisuudesta. Tavallaan tämä väite ei ole väärä, ainoastaan epätäydellinen. Kuten olen selittänyt, on todellisuus, mitä ei ole luonut kaksinaisuudessa olevien ihmisolentojen mielet, ja näin tätä voitaisiin kutsua objektiiviseksi todellisuudeksi. Klassisen fysiikan ongelmana oli, että se kuvasi tätä todellisuutta mekaanisena "laitteena", mikä toimii muuttumattomien ja determinististen lakien mukaisesti, eli maailmankaikkeuden kohtalo on ollut määriteltynä alusta saakka. Ihmisolennot voivat vain tarkkailla, mutteivät vaikuttaa maailmankaikkeuden koneistoon. Kvanttifysiikka on todistanut tämän vääräksi, koska maailmankaikkeudessa on perusepävarmuus. Tapahtumia EI ole ennalta määritelty, vaan tietty lopputulos valitaan vasta havaintoa tehtäessä - ja havaitsijan tietoisuus kanssaluo lopputulosta.
Tarkastellaanpa nyt olemassaoloon tulevan uuden kanssaluojan tilannetta. Kanssaluoja on tietoinen siitä, että se on ympäristössä, mitä se ei ole luonut (ympäristötietoisuus) ja että se on olemassa yksittäisenä olentona tuossa ympäristössä (itsensä tiedostaminen).
Verratkaa tätä vauvaan maan päällä. Vauva tiedostaa välittömän ympäristönsä, kuten lastenhuoneen, mutta se ei tiedosta mitään sen yli, mitä se voi havaita. Joillakin vauvoilla on itsetietoisuutta, kun taas toisilla hyvin vähän, mutta kun vauva kasvaa, sen tietoisuus ympäristöstä ja itsestä laajenee.
Vauva alkaa vähitellen tiedostaa, että huone minkä se voi nähdä, on vain yksi huone suuremmassa yksikössä eli talossa. Sitten se alkaa tiedostaa itsensä olennoksi tuossa talossa. Seuraavaksi se tiedostaa, että talo on suuremmassa yksikössä nimeltään puutarha. Sitten se tiedostaa, että asuinalueella on muitakin taloja. Sitten se käsittää, että sen kaupungissa on monia asuinalueita, että sen maassa on monia kaupunkeja, maailmassa muita maita jne. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, se saattaa matkustaa ympäri maailmaa ja laajentaa sekä ympäristö- että itsetietoisuuttaan (osana suurempaa kokonaisuutta) paljon sen yli, mitä oli vauvana.
Samalla tavalla uusi kanssaluoja aloittaa hyvin paikallisesta ympäristö- ja itsetietoisuudesta ja asteittain laajentaa kumpaakin. Osana ympäristötietoisuuden laajentamista kanssaluoja alkaa tiedostaa, että on suurempi todellisuus, minkä kanssa se voi olla vuorovaikutuksessa. Tämä alkaa välittömän ympäristön tiedostamisesta, mutta ihannetapauksessa laajenee, kunnes kanssaluoja näkee aineellisen maailmankaikkeuden kokonaisuutena ja näkee myös henkimaailman sen lisäksi. Tätä suurempaa todellisuutta ei ole luotu itse, mutta se kuitenkin reagoi kanssaluojan toimiin ja valintoihin.
Itsetietoisuuden laajentumisen osana kanssaluoja tulee ihannetapauksessa tietoiseksi siitä, että vaikka on ulkoinen todellisuus, kanssaluojan kokemus tuosta todellisuudesta, elämästä ja itsestä ei tapahdu "tuolla jossain" vaan "tässä". Tosin sanoen, normaali itsetietoisuuden kasvu tekee kanssaluojasta tietoisen siitä, että sen olemassaolon tarkoitus on kasvaa itsetietoisuudessa ja että tämä kasvu tapahtuu tuloksena siitä, mitä tapahtuu sen omassa mielessä eli sen elämänkokemuksessa. Tavallaan voisimme sanoa, että ympäristötietoisuus voidaan pakottaa teille ulkopuolelta, kun taas itsetietoisuuden kasvu voi tapahtua VAIN sisältä, oman elämänkokemuksenne tuloksena.
Silloin kun kanssaluoja tulee tietoiseksi tästä, se oivaltaa, että sen ulkoinen ympäristö reagoi sen sisäiseen ympäristöön. Kuten olen sanonut monta kertaa näillä nettisivuilla, maailmankaikkeus on peili, ja silloin kun alatte nähdä tämän, käsitätte, että mielentilanne vaikuttaa merkittävästi sekä ulkoisiin olosuhteisiinne että siihen, miten reagoitte noihin olosuhteisiin tai koette niitä - ja tällöin alatte kasvaa tietoisesti.
Jos käytämme kvanttifysiikan kieltä, niin alatte käsittää, että ympäristönne on kvanttiaaltomuoto ja niin on tietoisuutennekin. Näin elämänkokemuksenne on tulosta vuorovaikutuksesta näiden kahden aaltomuodon välillä. Aluksi näyttää siltä, että mielellänne ei ole voimaa ohjata ympäristöänne, mutta kun kanssaluoja kasvaa, se alkaa käsittää, että sillä on voima muuttaa mielensä sisältöä, ja tämä vaikuttaa suoraan sen elämänkokemukseen.
Yksinkertaisesti ilmaistuna, jos otatte positiivisen asenteen elämää kohtaan, elämänkokemuksenne paranee, kun taas negatiivinen asenne saa elämänkokemuksenne huonontumaan. Näin ulkoisista olosuhteistanne riippumatta on aina jotain, mitä voitte tehdä parantaaksenne elämänkokemustanne - nimittäin muuttaa mielenne sisältöä, itsenne sisältöä. Kun omaksutte positiivisemman asenteen, käsitätte, että vedätte nyt puoleenne (todellisuudessa kanssaluotte, vaikka tämä tiedostaminen tulee tavallisesti myöhemmin) lisää positiivisia ulkoisia olosuhteita.
Tämä tietoisuuden kasvuvaihe johtaa siihen pisteeseen, mitä kuvasin aiemmissa esitelmissä, missä opettajanne haastaa teidät tarpeella tulla henkisesti itseriittoiseksi hyväksymällä täyden vastuun kyvystä ottaa hallintaan koko elämänkokemuksenne. Sen sijaan että esitätte ennalta määrättyä roolia, määrittelette nyt oman roolinne, määrittelette, millaisen kokemuksen haluatte saada aineellisessa maailmankaikkeudessa. Koko maailmankaikkeus on suunniteltu edistämään itsetietoisuutenne kasvua, mikä merkitsee sitä, että teillä on sekä kapasiteettia että oikeus luoda oma elämänkokemuksenne. Korkeampien olentojen luomalla ulkoisella todellisuudella on vain yksi tarkoitus, nimittäin sallia teidän luoda mikä tahansa haluamanne kokemus ja aineen valo omaksuu kirjaimellisesti minkä tahansa mielikuvan, mikä heijastetaan siihen.
Jotkut kanssaluojat ottavat tämän vihkimyksen vastaan innolla ja alkavat välittömästi kokeilla, kun taas toiset ovat haluttomia. Tämä vastaa kirjailijaa, jonka edessä on tyhjä paperi, mihin voi kirjoittaa mitä vain. Yhtäkkiä kirjoittajalle tulee este ja hän on kyvytön kirjoittamaan mitään. Sama voi tapahtua maalarille, jonka edessä on tyhjä kangas - hän pakahtuu täydellisestä vapaudesta luoda kerrassaan mitä tahansa.
Miksi näin tapahtuu? No, tähän saakka kanssaluoja on tarkastellut ulkoista todellisuutta jonain sellaisena, mitä se voi voisi muuttaa, ja näin sen elämänkokemus on nähty sopeutumisena toisten luomaan ulkoiseen todellisuuteen ja vuorovaikutuksena sen kanssa. Nyt sen täytyy oivaltaa se (joillekin järkyttävä) totuus, että sillä on kyky luoda MIKÄ TAHANSA haluamansa kokemus itselleen. Se voi myös määritellä ulkoisen ympäristönsä uudelleen, mutta se voi myös käyttää MITÄ TAHANSA olemassa olevaa ympäristöä kasvamiseen muuttamalla sisäistä kokemustaan tuosta ympäristöstä. Tosin sanoen, tähän saakka kanssaluoja on uskonut, että ulkoiset tekijät ovat ainakin osittain muotoilleet sen elämänkokemusta. Nyt sen täytyy ottaa täysi vastuu hyväksymällä, että sen ulkopuolella EI ole MITÄÄN, mikä voi vaikuttaa sen elämänkokemukseen.
Jotkut kanssaluojat ovat alkaneet tuntea turvaa siinä ympäristössä, minkä muut ovat määritelleet, ja näin he tuntevat, että heidän on luovuttava tästä turvallisuudesta määritellessään oman elämänkokemuksensa. Jotkut haluavat jatkaa reagoimista toisten luomiin olosuhteisiin ja he ovat haluttomia myöntämään, että he voivat luoda omat olosuhteensa. Jotkut ovat tyytyväisiä uskoessaan, että heidän elämänkokemuksensa riippuu ulkoisista olosuhteista ja ovat haluttomia myöntämään, että se on täysin heidän itsensä luomaa. Tätä voi verrata collegeopiskelijaan, joka pysyisi mieluummin koulussa kuin valmistuisi ja saisi työpaikan.
Ydinkysymyksenä tässä on se, ottaako kanssaluoja täyden vastuun itsestään ja hyväksyy, että se voi määritellä minkä tahansa kokemuksen, mitä se haluaa saada, eikä ulkoinen ympäristö ole rajoituksena. Jos kanssaluoja hyväksyy täyden vastuun, se määrittelee roolin, mikä parantaa sekä sen omaa kasvua että toisten kanssaluojien ja maailmankaikkeuden kasvua. Jos kanssaluoja ei ota täyttä vastuuta, sen on oikeutettava tämä (omassa mielessään) luomalla jotain draamaa. Syynä tähän on, että silloin kun ette ota täyttä vastuuta, ETTE hyväksy sitä perustosiasiaa, että TE luotte oman elämänkokemuksenne.
Näin teidän on luotava draamaa, mikä perustuu seuraaville harhakuville:
* Elät maailmassa, missä on ulkoinen todellisuus, mitä et luo, eikä se reagoi mielesi kykyihin. Näin sinulla on vain rajallisesti vaihtoehtoja ympäristösi muuttamiseen.
* Sisäisen ympäristösi - elämänkokemuksesi - määrittelee kokonaan tai osittain ulkoinen ympäristösi. Näin sinulla on vain rajallisesti vaihtoehtoja ottaa komento mielestäsi ja luoda oma elämänkokemuksesi. Vain ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, sisäiset olosuhteesi muuttuvat.
* Sinulla ei ole täyttä vapautta luoda haluamaasi kokemusta, sillä jokin ulkopuoleltasi pakottaa sinua - on se sitten Jumala, paholainen, henkinen opettaja, toiset ihmiset tai Suuri kurpitsamies. Näin sinun on vastustettava tätä ulkopuolista voimaa saadaksesi sen, mitä haluat.
Sen sijaan että myönnätte olevanne Jumalan laajentuma ja että Jumalan kanssa kaikki asiat ovat mahdollisia, alatte uskoa, että te ette voi muuttaa ulkoista ympäristöä, ja näin alatte nähdä sen jonain sellaisena, mikä antaa teille rajoituksia. Tämä johtaa samanlaiseen maailmankuvaan, mitä klassinen fysiikka kannattaa, ja myös nykyajan materialismiin, eli on objektiivinen maailmankaikkeus luonnonlakeineen ettekä voi sille mitään. Psykologinen vaikutus on se, että nyt teillä on täydellinen tekosyy olla ottamatta vastuuta itsestänne ja oman elämänkokemuksenne luomisesta.
Ette enää näe itseänne kanssaluojana, jolla on rajattomat mahdollisuudet, vaan olentona jonka ulkopuolinen Jumala on pakottanut elämään ja sopeutumaan johonkin ulkoiseen ympäristöön. Koska teillä ei ole valtaa muuttaa ulkoista ympäristöänne, teillä ei ole valtaa määrätä elämänkokemustanne, koska sen määrittelevät vääjäämättä ympäristö, ulkoiset tapahtumat ja muut ihmiset. Toisin sanoen, sen sijaan että hyväksytte, että teillä TÄYSI vapaus luoda mikä tahansa haluamanne elämänkokemus, näette elämänkokemuksenne sellaisten tekijöiden tuloksena, mihin teillä ei ole hallintaa.
Ymmärrättekö, mitä tämä todellisuudessa merkitsee? Maailmankaikkeuden tarkoituksena on yksittäisten elämänvirtojen itsetietoisuuden kasvattaminen. Tämä kasvu on elämänkokemuksenne tuotetta. Täyden vastuun ottaminen itsestänne merkitsee sen hyväksymistä, että huolimatta ympäristöstänne ja toisten olentojen toiminnasta TE luotte oman sisäisen kokemuksenne. Näin ollen jos haluatte mennä nykyisten tai aiempien kokemustenne ulkopuolelle, niin tässä valtavassa maailmankaikkeudessa on jokin paikka, mihin voitte sopia, tai voitte luoda oman ympäristönne tämän kokemuksen saamiseksi. Kuitenkin riippumatta ulkoisesta ympäristöstänne pystytte saamaan minkä tahansa haluamanne kokemuksen!!!
Voisimme sanoa, että silloin kun hyväksytte täyden vastuun itsestänne, TE määräätte oman elämänkokemuksenne. Silloin kun kiellätte vastuun, toiset määräävät ja te luotte tai hyväksytte sen draaman, mikä määrittelee elämänkokemuksenne ulkoisten syiden perusteella. Silloinkin elämänkokemuksenne on edelleen avain kasvuunne ja draamasta pois pääsemiseen.
Minäpä yritän sanoa tämän eri tavalla. Silloin kun olette draaman ansassa, ajattelette, että elämänkokemuksenne (mikä tapahtuu sisällänne) on täysin tai osittain riippuvaista siitä, mitä ulkopuolellanne tapahtuu - ulkoisista olosuhteistanne. Näin ainoa tapanne muuttaa elämänkokemustanne on muuttaa jotain ulkopuolellanne. Tämä pitää teidät sidottuna draamaan, mikä lupaa, että sitten kun tietyt olosuhteet ovat olemassa, olette onnellinen, rauhassa tai mitä tahansa se onkin.
Silloin kun todella ymmärrätte polkua, näette, että on TEIDÄN vastuullanne ottaa ohjat ja luoda haluamanne elämänkokemus ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tietysti silloin kun otatte sisäisten olosuhteidenne ohjat, käsitätte, että ulkoiset olosuhteenne alkavat peilata sisäistä. Syynä tähän on se, että maailmankaikkeus on peili, mikä voi vain heijastaa takaisin sitä, mitä heijastatte mielenne kautta.
Toisin sanoen, elämänkokemuksenne määrittelee ulkoiset olosuhteenne, ei päinvastoin. VASTA silloin kun muutatte sisäistä, ulkoinen alkaa muuttua. Ja siksi draama estää teitä määrättömän ajan saavuttamasta tavoitteitanne, koska se pitää teitä sen harhan vankina, että teidän on ensin muutettava ulkoista - että teidän on jatkettava rattaiden laittamista hevosen eteen.
Tasapainovaikutuksen ymmärtäminen
Mitä draama sitten on? Se on harhaa, mikä määrittelee teidät olennoksi, mikä on jotain vähemmän kuin todellisuudessa olette. Olette henkinen olento, jolla on mahdollisuus ottaa aine komentoonsa. Kyse ei ole mielen aineen hallinnasta, vaan hengen aineen hallinnasta. Draama saa teidät uskomaan, että te ette ole henkiolento tai vaikka olettekin henkiolento, aineella on valta teihin ja se voi näin määritellä elämänkokemuksenne.
Miten siis pääsette draamasta? On vain yksi tapa. Teidän on alettava nähdä draaman määrittelemien harhakuvien läpi, jotta te ette enää hyväksy sitä, että aineellinen maailma voi rajoittaa henkeänne. Me ylösnousseet joukot olemme todistaneet tämän - siksi olemme ylösnousseet. Seuraavaksi mietimme kysymystä, mitä vaihtoehtoja meillä on auttaa ylösnousemattomia olentoja näkemään tämän, jotta he voivat todella hyväksyä sen totuudeksi. Toisin sanoen, miten voimme auttaa ihmisiä ylittämään draamansa?
Tämän ymmärtämiseksi täysin meidän on tarkasteltava lähemmin draamojen hyvin hienovaraista vaikutusta. Ja tämän vaikutuksen ymmärtämiseksi meidän on tarkasteltava lähemmin sitä, kuka olette. Kun selitän tätä, pitäkää mielessä, että olemassa oleva maailmankuvanne ja ymmärryksenne muodostavat ajattelulaatikon, mikä vaikuttaa kykyynne todella ymmärtää (eittämättä rajallisia) sanoja, joiden avulla minun on kommunikoitava.
Olen puhunut uuden kanssaluojan tilanteesta, mutta mikä uusi kanssaluoja tarkkaan ottaen on, miten sellainen olento toimii, miten se tarkastelee itseään ja maailmaa ja mitä sen mielessä liikkuu? No, uusi kanssaluoja on itsetietoinen olento, mutta mitä se tarkkaan ottaen merkitsee? Yksi tapa - eikä tietenkään ainoa tapa - on kuvata tätä sanomalla, että itsetietoisuudella on kaksi puolta, nimittäin puhdas tietoisuus ja tietoisuuden sisältö, tietoisuus jostain. On "tietoisuus" ja on "itse".
Useimmat ihmiset miettivät välittömästi, mitä puhdas tietoisuus on, ja syynä on se, että he eivät ole kokeneet sitä tietoisessa muistissaan. Syynä tähän on, että he ovat alkaneet samaistua niin täysin nykyiseen ajattelulaatikkoonsa, että he eivät osaa hiljentää mieltään siinä määrin, että he voivat katsoa jonkin asian tiedostamisen tuolle puolen ja kokea puhtaan tietoisuuden. Meditatiivisten harjoitusten yksi päähyödyistä on tämän puhtaan tietoisuuden kokeminen, mikä muuttaa vääjäämättä omakuvaa, koska käsitätte, että teillä on itse, mikä on enemmän kuin "itseastian" sisältö.
Jos siis katsotaan uutta kanssaluojaa ja laitetaan se ympäristöön, missä ei ole mitään muotoja eikä ulkoisia ärsykkeitä, niin kanssaluojalla olisi kuitenkin puhdas tietoisuus. Se olisi tietoinen siitä, että se on olemassa ja että se on lähteensä, luojan, laajentuma. Kanssaluoja jäisi kuitenkin tähän tietoisuuteen määräämättömäksi ajaksi eli se ei kasvaisi, koska sillä ei ole mitään, mihin samaistua, ei mitään tapaa ilmaista itseään. Siksi uusi kanssaluoja laitetaan ennalta määrättyyn ympäristöön ja sille annetaan rooli esitettäväksi. Tämä antaa kanssaluojalle jotain, mihin samaistua ja näin tavan ilmaista itseään. Kun se sopeutuu ulkoiseen ympäristöön ja ilmaisee itseään, se alkaa kehittää itsetuntoa, tunneta siitä, kuka se on suhteessa ympäristöönsä.
Nyt meillä on kaksi itsen komponenttia eli alkuperäinen puhdas tietoisuus ja itsetunto, mikä on kehitetty reaktiona tiettyyn ympäristöön. Alkuperäinen puhdas tietoisuus on sitä, mitä olemme kutsuneet tietoiseksi itseksi, koska se on tietoisuus, mikä on kaiken muodon maailmassa olevan ulkopuolella, ja näin se on kykynne - turvamekanismi - mikä sallii teidän aina tietää, että olette enemmän kuin mikään itse, minkä olette määritelleet muodon maailmaan. Kuitenkin olen täysin tietoinen siitä, että ellei teillä ole ollut suoraa kokemusta tästä puhtaasta tietoisuudesta, tietoisen itsen käsite on vain sitä: käsite, mihin heijastatte mielikuvia nykyisestä ajattelulaatikostanne.
Selitys tähän on, että uusi kanssaluoja uppoutuu tavallisesti niin täysin esittämään ennalta määrättyä rooliaan, että se unohtaa puhtaan tietoisuutensa ja yhteytensä lähteeseen. Se luo nopeasti itsetunnon suhteessa ympäristöönsä ja unohtaa helposti, että se on enemmän kuin tämä itsetunto. Tätä voidaan verrata vauvaan, joka on usein tietoinen menneistä elämistään, mutta unohtaa tämän, kun se osallistuu nykyelämäänsä. Kuten olemme sanoneet, tietoinen itse on se, kuka todellisuudessa olette, mutta tässä ja nyt tietoinen itse on käytännön syistä se, kuka se luulee olevansa, kuka se näkee itsensä olevan.
On oleellista käsittää, että tämä lähteenne unohtaminen EI ole syntiä EIKÄ se ole lankeamista kaksinaisuuteen. Se on vain vääjäämätön ja luonnollinen osa uutena kanssaluojana aloittamista. Ei ole koskaan ollut uutta kanssaluojaa, joka ei käynyt läpi tätä prosessia, mitä joskus on kutsuttu "ensiunohtamiseksi". Kun kanssaluoja esittää monia ennalta määrättyjä rooleja ja on henkisen opettajan ohjauksessa, ihannetapauksessa se alkaa voittaa tämän ensiunohtamisen. Se alkaa käsittää, että se voi esittää monia eri rooleja, koska sillä on ydinolemus, joka ylittää jokaisen roolin, jokaisen muodon. Näin se alkaa kokea välähdyksiä puhtaasta tietoisuudestaan ja yhteydestä lähteeseensä.
Tämä luo perustan kanssaluojalle saavuttaa piste, missä se voi määritellä oman roolinsa ja ottaa täyden vastuun elämänkokemuksestaan. Siinä kohtaa jotkut kanssaluojat kuitenkin joutuvat vaikeuksiin, mikä tekee heidät alttiiksi draamalle. Kanssaluojaa ei nimittäin ole suunniteltu pystymään puhtaassa tietoisuudessa, se on luotu kanssaluomaan, minkä avulla se laajentaa itsetuntoaan, kunnes se saavuttaa Luojatason. Silloin kun uusi kanssaluoja asetetaan ennalta määrättyyn ympäristöön, se ei voi jäädä passiiviseksi. Sen on reagoitava ympäristöönsä. Kuitenkin reagoidakseen ja ilmaistakseen itseään sen on luotava itsetunto kulkuneuvoksi, minkä avulla olla tekemisissä ympäristönsä kanssa.
Alussa tämä näyttää kaoottiselta, joillekin jopa uhkaavalta prosessilta, mutta kun kanssaluoja kehittää itsetunnon, se alkaa tuntea, että nyt sillä on asiat enemmän hallinnassa. Kanssaluoja kehittää tunteen tasapainosta, ja niin kauan kun tämä tasapaino ei järky, se tuntee, että se voi helposti selvitä elämästä ympäristössään. Lopulta joillekin kanssaluojille tapahtuu - ja suoraan sanottuna se tapahtuu innokkaammille ja lahjakkaimmille oppilaille - niin, että he kehittävät sellaisen kyvyn selviytyä ympäristöstään, että heistä tuntuu siltä, että he osaavat sen jokaisen puolen, eli he voivat esittää mitä tahansa määriteltyä roolia tuossa ympäristössä.
Tämä mestaruus on aitoa ja se osoittaa, että tuo oppilas on valmis valmistumaan ja siirtymään eteenpäin. Kun oppilas kohtaa valmistumistilanteen, se kuitenkin yhtäkkiä oivaltaa, että eteenpäin siirtyminen merkitsee sitä, ettei se enää reagoi ennalta määrättyyn ympäristöön, vaan sen on nyt määriteltävä oma ympäristönsä, roolinsa ja elämänkokemuksensa. Pankaa merkille, että ennen tätä oivallusta oppilaalla oli tunne mestaruudesta/osaamisesta, eli sillä oli tunne tasapainosta ja siitä, että se pystyisi selviytymään mistä tahansa ympäristössään. Nyt opiskelija käsittää, että tämän tasapainotunteen on mentävä, että sen itsetunnon olemassa olevassa ympäristössä täytyy kuolla, jotta se voi syntyä uudelleen uuteen itsetuntoon. Ja tämä merkitsee tasapainotunteenne menettämistä!
Tätä ilmaisin silloin, kun sanoin, että ne jotka pyrkivät pelastamaan elämänsä, menettävät sen, kun taas ne jotka ovat valmiita menettämään elämänsä puolestani, saisivat ikuisen elämän. Jos siis kanssaluoja on kiinnittynyt omaan itsetuntoonsa ja sitä syntyvään tasapainotunteeseen, se ei ole valmis luopumaan tästä tunnetusta turvallisuudesta astuakseen uuteen vaiheeseen, missä ei ole tasapainon eikä turvallisuuden tunnetta.
Tähän tietysti sisältyy täysin vapaa valinta. Niinpä kanssaluoja voi tehdä uuden kierroksen ennalta määrättyjen roolien esittämisessä, mutta kuten selitin aiemmissa esitelmissä, se ei voi estää muita kanssaluojia siirtymästä eteenpäin. Näin ne jotka siirtyvät eteenpäin, saavat aikaan magneettisen vedon, ja kun siitä tulee voimakkaampaa, siitä tulee vaikeampaa muiden kanssaluojien sivuuttaa. Toisin sanoen, veto ylöspäin alkaa häiritä niiden oppilaiden tasapainoa, jotka kieltäytyvät valmistumasta. Ja siksi heidän on luotava draamaa, mikä saa näyttämään siltä, ettei heidän tarvitse valmistua ja että on oikeutettua vastustaa Pyhän Hengen ja elämänvirran vetoa ylöspäin.
Näettekö, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että mikä tahansa rajattu draama - henkilökohtainen tai eeppinen - määrittelee oikeutuksen uudelle tasapainotunteelle. Toisin sanoen, draaman hienovaraisin vaikutus - ja tavallaan "perushyöty" - on, että se antaa siihen astuville tasapainotunteen. Kuitenkin seurauksena on, että tasapainotunne perustuu draaman harhakuviin, eli olette sidottuja puolustamaan noita harhakuvia hinnalla millä hyvänsä. Ja koska aineellinen maailmankaikkeus haastaa vääjäämättä kaikki harhakuvat, elämästänne tulee jatkuvaa kamppailua.
Kuitenkin myös tämä kamppailu voi antaa ihmisille tasapainotunteen, kuten esim. juutalaiset ja arabit ovat löytäneet tietyn tasapainon vuosituhansien taistelussaan. Ainoa kysymys siis on, miten kiihkeää kamppailusta on tultava, ennen kuin olette valmiita luopumaan tasapainotunteesta vapautuaksenne kamppailusta. Yhtälö on yksinkertainen. Kiintymyksenne nykyiseen tasapainotunteeseen määrittelee sen, miten kovasti olette valmis taistelemaan puolustaaksenne sitä ajattelulaatikkoa, mihin tasapainonne perustuu. Toisten aiheuttaman, ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja termodynamiikan toisen lain vuoksi kamppailu tulee vääjäämättä kiihkeämmäksi. Ainoa kysymys on, miten kiihkeäksi sen on tultava, ennen kuin olette saaneet tarpeeksenne ja olette valmis luopumaan nykyisestä tasapainotunteestanne ja etsimään Kristus-mielen todellista rauhaa.
Näettekö nyt sen tilanteen, mikä meidän ylösnousseiden joukkojen on kohdattava, kun yritämme auttaa ihmisiä pääsemään draamastaan? Se on aivan yksinkertaista. Voimme auttaa VAIN haastamalla draaman ajattelulaatikon. Kuitenkin ihmiset kokevat tämän vääjäämättä uhkansa tasapainotunteelleen. Tämä merkitsee sitä, että ne jotka ovat eniten kiinni tasapainotunteessaan, vastustavat ponnistelujamme suurimmalla voimalla. Toisin sanoen, ne jotka tarvitsevat eniten apua, ovat vähiten todennäköisiä ottamaan sitä vastaan.
Olemme nyt nähneet, miksi ihmiset usein roikkuvat kiinni draamassaan, ikään kuin kyse olisi elämästä tai kuolemasta. He tekevät tämän, koska he ovat kiinnittyneet, tulleet riippuvaiseksi, siitä tasapainon ja turvallisuuden tunteesta, minkä heidän draamansa tarjoaa. He tuntevat, että jos he luopuisivat draamastaan - ja siitä maailmankuvasta mikä saa heidät ajattelemaan, että heillä on koko maailmankaikkeus hallinnassa omassa ajattelulaatikossaan - he kuolisivat. Ja tietysti myös heidän egonsa kuolisi, jos he luopuisivat draamastaan.
Eeppiset draamat saavat lisäksi ihmiset uskomaan, että jos he luopuisivat siitä maailmankuvastaan, mikä saa heidät tuntemaan, että heillä on maailmankaikkeus hallinnassaan, jotain eeppistä/valtavaa pahaa tapahtuisi, esim. maapallo tai koko maailmankaikkeus tuhoutuisi tai paholainen ottaisi ne valtaansa. Tai paholainen veisi kaikki sielut helvettiin ja Jumalan suunnitelmaa maailmankaikkeuden varalle sabotoitaisiin.
Henkilökohtainen draama sitoo teidät tasapainotunteeseen siinä, mitä tapahtuu omassa elämässänne. Kuitenkin eeppiset draamat sitovat tasapainotunteenne siihen, mitä koko maailmankaikkeudessa tapahtuu. Ja vaikka voitte onnistua hallitsemaan henkilökohtaista elämäänne, ette koskaan onnistu hallitsemaan koko maailmankaikkeutta (vaikka jotkut ruumiillistuneet ja ruumiillistumattomat olennot niin ajattelevatkin). Tämä merkitsee sitä, että olette sidottuja tyytymättömyyteen määräämättömäksi ajaksi.
Näettekö tämän ironian? Draama omaksutaan, koska ette ole valmis ottamaan täyttä vastuuta sisäisistä olosuhteistanne ja ottamaan hallintaan elämänkokemustanne riippumatta ulkoisista olosuhteista. Kuitenkin draama saa teidät uskomaan, että elämänkokemuksenne riippuu ulkoisista olosuhteista. Tämä merkitsee sitä, että tasapainotunteenne on riippuvainen ulkoisista olosuhteista niin pitkään, kun olette kiinni draamassa, minkä vuoksi teidän on yritettävä kontrolloida ympäristöänne, mukaan luettuna muut ihmiset.
Jos kuitenkin vain hyväksyisitte täyden vastuun sisäisestä tilanteestanne, käsittäisitte, että teillä on kaikki tarvitsemanne - sisällänne - tasapainotunteen luomiseksi. Jos ajattelette tasapainotunteenne perustuvan ulkoisiin olosuhteisiin, se on kuin hiekalle rakennettu talo. Voitte silti tuntea olonne turvalliseksi jonkin aikaa, mutta sitten kun alkaa sataa, talonne huuhtoutuu pois. Jos kuitenkin rakennatte tasapainotunteenne sisäisten olosuhteidenne hallintaan ottamiselle, se on kalliolle, Kristus-kalliolle, rakennettu talo. Ja näin mitkään ulkoiset olosuhteet eivät voi huuhtoa pois tuota taloa. Sillä kun tiedätte olevanne enemmän kuin mikään tässä maailmassa, niin miten mikään tässä maailmassa voi uhata itsetuntoanne?
Elämän ja kuoleman ymmärtäminen
Onko sinulla riittävästi tietoisuutta astua etäämmälle ja nähdä sanojeni taakse kätketty syvempi merkitys?
Olen puhunut kahden perusvoiman toiminnasta tässä maailmankaikkeudessa:
* On elämän voima eli Pyhä Henki tai elämänvirta. Tämän voiman ovat luoneet ne kanssaluojat, jotka ovat olleet valmiita ottamaan vastuun elämänkokemuksestaan ja näin saavuttamaan Kristus-tietoisuuden, eli he ylittävät jatkuvasti itsensä eivätkä koskaan pyri pitämään kiinni mistään.
* On myös termodynamiikan toinen laki - mikä tekee mitä? Se rikkoo kaikki järjestyneet rakenteet ja pyrkii palauttamaan aineen valon tilaan, missä siihen ei ole lisätty mitään mielikuvia eikä näin ole mitään muotoja. Tätä voitaisiin kutsua kuoleman voimaksi.
Viedään tätä nyt pidemmälle. Voisimme sanoa, että aineellisessa maailmassa toimiva perusvoima on toinen laki, kuoleman laki. Itsetietoisena olentona teillä on kaksi perusvaihtoehtoa. Yksi on antautua kuoleman voimalle ja nähdä kaiken ympärillänne hajoavan, kunnes ei ole enää edes itsetuntoa. Toinen on "kiinnittyä" elämänvirtaan, jolloin ylitätte itsenne niin nopeasti, että pysytte kuoleman voiman edellä.
Toisin sanoen, kuoleman voimalla on viivetekijä, tietty vauhti millä asiat hajoavat. Jos ylitätte vanhan itsetuntonne hajoamisvauhtia nopeammin, ette koskaan koe menetyksen tunnetta, ette koskaan koe kuolemaa. Tilanne on niin, että te ette voi pitää kiinni vanhasta itsetunnosta, vanhasta ajattelulaatikosta, vanhasta tasapainotunteesta. Teidän on oltava valmis antamaan vanhan itsen kuolla, mutta silloin kun tiedätte, että uudestisynnytte välittömästi suuremmaksi itseksi, niin TE ette koe tätä kuolemana, vaan uudestisyntymänä joksikin ENEMMÄKSI.
Tietysti teillä on kolmaskin vaihtoehto ja tämä on kuoleman voiman vastustaminen. Itse asiassa hyvin harvat kanssaluojat antautuvat tällä voimalle ja enemmistö pyrkii vastustamaan sitä. Ja miten vastustetaan kuolemaa? Luomalla draamaa, mikä saa teidät uskomaan, että voitte tosiaankin vastustaa maailmankaikkeuden perusvoimaa. Toisen lain viivetekijä tekee draamat mahdolliseksi, koska on jonkin aikaa mahdollista uskoa, että voi tosiaankin vastustaa ja että voi pitää kiinni jostain ja omistaa jotain tässä maailmassa. Tajuatteko eron kuoleman voiman ylittämisessä ja sen vastustamisessa? Jos tajuatte, olette alkaneet erottaa itseänne draamastanne. Jos ette tajua, olette tiukasti draaman ansassa.
Jos tajuatte tämän eron, voitte nyt saada uuden näkökulman kuoleman käsitteeseen. Voisimme sanoa, että kaikki aineellisessa maailmankaikkeudessa on suunniteltu edistämään itsetietoisuutenne kasvua. Tätä kasvua voi tapahtua kahdella tavalla. Yksi on elämänvirran seuraaminen, jolloin teidän ei koskaan tarvitse kamppailla, ei koskaan tarvitse vastustaa.
Toinen on astua draamatietoisuuteen, mitä kutsuin "kuolemaksi", kun kehotin nuorta miestä antamaan kuolleiden haudata kuolleensa. Tätä voidaan kutsua myös synnin tai kaksinaisuuteen lankeamisen tietoisuudeksi. Sitä on kutsuttu joskus "toiseksi unohtamiseksi", myös toiseksi kuolemaksi, vaikka toisella kuolemalla on myös toinen merkitys.
Ihmiset jotka astuvat draamaan, asettuvat elämänvirran ulkopuolelle ja näin heistä tulee vääjäämättä ja automaattisesti kuoleman, toisen lain kohde. He kokevat kuoleman voiman uhkana, mikä pyrkii aina ottamaan heiltä turvallisuuden tunteen ja kaiken se, mitä he yrittävät omistaa.
Voitteko nyt astua etäämmälle ja nähdä, että näillä kahdella voimalla on todellisuudessa täsmälleen sama tarkoitus, nimittäin edistää itsetietoisuuden kasvua? Elämänvirta luo vedon ylöspäin, mikä häiritsee draamassa olevien tasapainotunnetta ja vetää heitä ylemmäs. Kuoleman voima luo vedon alaspäin, mikä yrittää hajottaa harhakuvat ja myös rakenteet, jotka on luotu draamatietoisuudesta. Näin silkka totuus on, että kumpikin voima on suunniteltu vapauttamaan teidät draamatietoisuudesta.
Ainoa todellinen ero on siinä, miten reagoitte elämään. Jos otatte positiivisen lähestymistavan, liitytte elämänvirtaan ja vapaaehtoisesti luovutte tasapainotunteesta ja ajattelulaatikoista saavuttaaksenne Kristus-tietoisuuden todellisen rauhan. Jos otatte negatiivisen lähestymistavan, teistä tulee kuoleman voiman kohde, mikä lopulta hajottaa kaikki ajattelulaatikkonne ja tasapainotunteenne, kunnes olette lopulta saaneet tarpeeksenne ja luovutte yrityksestä pitää kiinni hiekalle rakennetusta tasapainosta.
Voitteko nähdä, että kummassakin tapauksessa lopputulos on sama? Teillä ei ole mitään ajattelulaatikoita ja siirrytte ulkoisen tasapainotunteen yli ja saavutatte sisäisen tasapainon tietäen, kuka todella olette. Kumpikin tapa voi viedä teidät Kristus-tietoisuuteen. Toinen on äärettömästi rankempi, sillä vastustatte niiden kuvien kautta, joita heijastatte kosmiseen peiliin, kuvien jotka ovat draamanne tulosta.
Niinpä tavallaan me ylösnousseissa joukoissa voisimme perääntyä ja antaa toisen lain tehdä tehtävänsä tietäen, että lopulta kaikilla olisi tilaisuus valita elämän ja kuoleman välillä. Kuitenkin koska olemme kaikki valinneet helpomman ja iloisemman tien - suoran ja kapean tien - haluamme tarjota tätä tapaa kaikille. Ja tästä syystä pysymme maapallon kanssa sen sijaan, että jatkamme eteenpäin niissä äärettömissä spiraaleissa ylöspäin, jotka ovat käytettävissämme ylösnousseessa tilassa. Pyrimme innostamaan teitä, jotta tulette osaksi spiraaliamme ylöspäin.
Jeesusta kanavoinut Kim Michaels (www.askrealjesus.com)
6.11.2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 |
| Tietoinen itse on se kuka todellisuudessa olemme. Eikä kuka tai minkä näköisenä haluamme itsemme olevan. Täyden vastuun ottaminen itsestämme merkitsee sen hyväksymistä, että huolimatta ympäristöstämme ja toisten olentojen toiminnasta ME luomme oman sisäisen kokemuksemme. |
Aloitan toteamalla, että niille ihmisille jotka edelleen samaistuvat draamoihinsa, en voi sanoa mitään, mikä auttaa heitä voittamaan draamansa. Ei yksinkertaisesti ole mitään henkistä opetusta, mikä saisi jokaisen lukijan välittömästi "napsahtamaan" ulos draamoistaan.
Syynä tähän on se, että yksi draaman hienovaraisimmista ja vaikeimmin tunnistettavista vaikutuksista on sen luoma ajattelulaatikko ja sen tuloksena ihmiset tuossa laatikossa heijastavat jatkuvasti mielikuvia KAIKKEEN, mitä heille tapahtuu. Ihmiset lukevat henkilökohtaisen suodattimensa läpi myös ne opetukset, jotka puhuvat draamoista, eli he lisäävät omat mielikuvansa opetukseen ja riippuen draamastaan löytävät syyn joko torjua opetuksen suoralta kädeltä tai (tavallisempana reaktiona) katsoa, miten se soveltuu toisiin ihmisiin - samalla kun he epäonnistuvat näkemään, miten se soveltuu heihin itseensä.
Seuraava opetus annetaan niille, jotka ovat alkaneet erottaa itsensä draamoistaan siinä määrin, että he ovat alkaneet tulla yhteen perusoivallukseen, mikä on kaiken henkisen edistymisen perusta. Mikä on tämä oivallus? No, yleisesti se voidaan todeta sen oivaltamiseksi, että "on jotain, mitä en tiedä". Toisin sanoen, on jotain, mitä ette näe - on verho, mikä estää teitä näkemästä sitä todellisuutta, mikä on oman ajattelulaatikkonne ja ihmiskunnan kollektiiviajattelulaatikon ulkopuolella. Buddha kutsui sitä "maya-verhoksi" ja minä olen puhunut siitä usein eri tavoin, mm. malkana omassa silmässä ja niiden kutsumisena, joilla on silmät näkemiseen ja korvat kuulemiseen. Kuitenkin tänä päivänä ja tässä ajassa voimme olla paljon yksityiskohtaisempia.
Kvanttifysiikka ja ajattelulaatikot
Kvanttifysiikan löydöt ovat vallankumouksellisia monin tavoin. Aloitetaanpa tässä yhteydessä siitä, että kvanttifysiikka on todistanut, että ihmisen on mahdotonta tehdä todella objektiivista havaintoa eli havaintoa, mihin mieli ei vaikuta. Klassisessa fysiikassa maailmankaikkeus jaettiin kahteen ulottuvuuteen: aineen maailmaan, mikä oli riippumattomana mielestä (ja oli objektiivinen) ja mielen maailmaan, mikä oli täysin subjektiivinen. Näin käyttämällä oikeita välineitä ja menetelmiä tiedemiehet voisivat - näin väitettiin - tehdä havaintoja, joihin mieli ei vaikuttanut.
Kvanttifysiikka on näyttänyt, että aineen maailma on harhaa, minkä ovat luoneet fyysiset aistit ja tietty ajattelutapa, tietty ajattelulaatikko. Syvempi totuus on, että tietoisuus on perimmäinen todellisuus ja että aine on tietoisuuden luomusta. Kvanttifysiikka puhuu tästä sanoen, että kaikki olevainen on tehty kvanttiaaltomuodoista, mitkä todellisuudessa ovat mielikuvia, joita itsestään tietoiset olennot ovat lisänneet aineen valoon.
Tällä hetkellä kvanttifysiikka on umpikujassa, koska ei olla tunnistettu sitä, että on olemassa itsestään tietoisia olentoja, jotka eivät ole ihmisiä, ja nämä olennot ovat myös lisänneet mielikuvia aineen valoon. Näin tiedemiehet ovat jääneet pohtimaan sellaisia kysymyksiä kuin: "Onko kuu todella olemassa, jos kukaan ei katso?" Todellisuus on, että kuu tosiaan on olemassa, vaikkei kukaan IHMISOLENTO katso, koska kuun ovat luoneet henkiolennot, jotka katsovat aina.
Henkiselle etsijälle tärkeä kohta on se, että on jotain sellaista, mitä voisimme kutsua objektiiviseksi todellisuudeksi siinä mielessä, etteivät sitä ole luoneet IHMISOLENNOT eli olennot, jotka ovat kaksinaistietoisuuden ansassa. Maapallon loi puhtaimmassa muodossaan Elohim ja henkiulottuvuuden loivat (luovat) korkeammat olennot. Toisin sanoen, on tosiaankin olemassa todellisuus, mihin ei vaikuta kaksinaistietoisuus ja sen harhakuvat.
Tässä on kuitenkin ratkaiseva kohta. Te ETTE pysty havaitsemaan tätä todellisuutta niin kauan, kun tarkastelette elämää JONKIN ajattelulaatikon kautta. Syynä on se, että niin kauan kuin katsotte jonkin ajattelulaatikon kautta, heijastatte vääjäämättä laatikon mielikuvia kaikkeen näkemäänne. Kuten kvanttifysiikka selittää: tietoisuutenne vaikuttaa havaintotapahtumaan ja havainto on tulosta vuorovaikutuksesta tietoisuutenne kvanttiaaltomuodon ja tarkkailemanne kohteen kvanttiaaltomuodon välillä.
Johtopäätöksenä on, että niin kauan kun katsotte jonkin ajattelulaatikon läpi, ette pysty näkemään henkisten olentojen luomaa todellisuutta (ainakaan täysin). Sen sijaan näette jotain sellaista, mitä TE olette luoneet lisäämällä omia mielikuvianne (tai ryhmän kollektiivikuvia) tuohon kohdetodellisuuteen.
Esimerkkinä miettikää fundamentalistikristittyä, joka löytää tämän nettisivuston. Hän katsoo tietyn ajattelulaatikon läpi ja on hyvin kiinnittynyt siihen, että saa tuolle ajattelulaatikolle vahvistusta. Näin ollen heti kun tuo ihminen löytää jotain, mikä ei vahvista tuota ajattelulaatikkoa, hänen ainoa mahdollisuutensa on torjua sivut. Kuuliko tuo ihminen kuitenkaan todella sen, mitä sanon näillä sivuilla, vai kuuliko hän vain sen kaiun, minkä hänen oma tietoisuutensa loi lisäämällä kiinteän mielikuvan sanoihini?
Vie tätä nyt askeleen pidemmälle ja ole valmis katsomaan peiliin. Riippumatta siitä kuka olet, miten kauan olet ollut henkisellä polulla ja miten monia opetuksia olet tutkinut tai miten monia tekniikoita käyttänyt, sinäkin katsot sanojani nykyisen ajattelulaatikkosi kautta.
Näin oleellinen ero todellisten oppilaiden - eli henkisen opettajan opetettavissa olevien - ja niiden välillä, jotka vain väittävät olevansa, on valmiutenne käsittää seuraava:
* Myös minulla on ajattelulaatikko.
* Se vaikuttaa vääjäämättä siihen tapaan, millä katson kaikkea, myös henkistä opettajaa/opetusta.
* En näe, miten ajattelulaatikkoni vaikuttaa näkemykseeni kaikesta ja niihin johtopäätöksiin, joita vedän havaintojeni perusteella. Minulla on taipumus ajatella, että se mitä oma ajattelulaatikkoni näyttää minulle, on todellisuus.
* Tarvitsen henkistä opettajaa juuri siksi, etten voi itsekseni nähdä oman ajattelulaatikkoni yli.
* Kykyni edistyä riippuu halukkuudestani antaa opettajan haastaa ajattelulaatikkoni ja näyttää minulle sen epäjohdonmukaisuudet ja rajoitukset.
* Edistyn vain siinä määrin, kun annan opettajan näyttää minulle sen, mitä en voi nähdä.
* Jos pyrin suojelemaan ja puolustamaan ajattelulaatikkoani, suljen silmäni opettajan avulta eikä minua voi opettaa.
* MINUN vastuullani on pitää mieleni ja sydämeni avoimena opettajalle olemalla valmis kyseenalaistamaan kaikki. MINUN vastuullani on jatkaa mieleni puhdistamista kaikista niistä kaksinaisuuden harhakuvista, myös hienovaraisimmista, jotka näyttävät ehdottomalta totuudelta. Siitä mitä en ole valmis kyseenalaistamaan, tulee vankilani.
Voitaisiin sanoa, että ydinkysymys on, haluatko puolustaa nykyajattelulaatikkoasi/draamaasi heijastamalla ja torjumalla vai annatko opettajan avata mielesi korkeammalle näkemykselle todellisuudesta pyrkimällä ymmärtämään ja laajentumaan. Useimmat ihmiset maan päällä ovat täysin tietämättömiä siitä, etteivät he näe todellisuutta, vaan tuloksen omista mielikuvistaan, joita ei ole lisätty ainoastaan todellisuuteen, vaan myös siihen vääristyneeseen "todellisuuteen", minkä ihmiskunta on luonut aionien kuluessa.
Valitettavasti myös ne ihmiset jotka väittävät olevansa ylösnousseiden mestarien oppilaita, usein ajattelevat, että he näkevät todellisuuden, ja he ovat haluttomia tutkimaan kriittisesti omia mielikuviaan. He ovat haluttomia oivaltamaan, että niin kauan kun on ruumiissa, täytyy jatkuvasti haastaa ja ylittää omat mielikuvansa, sillä vain näin tehden lopulta ylittää ne mielikuvat, jotka pitävät teitä aineellisessa maailmankaikkeudessa.
Ensimmäisessä esitelmässäni sanoin, että teillä on jokin ajattelulaatikko niin kauan, kun olette ruumiillistuneena. Kuitenkin puhdistaessa mieltänne, tietoinen itsenne voi alkaa irrottautua ajattelulaatikostanne. Koska tietoinen itse on Luojaolennon laajentuma, se voi astua minkä tahansa ajattelulaatikon ulkopuolelle ja kokea objektiivisen todellisuuden. Tällaisen kokemuksen saaminen on äärimäisen arvokasta. Kuitenkin sitten kun palaatte takaisin normaalitajuntaanne, tarkastelette ja tulkitsette tuota kokemusta ajattelulaatikkonne kautta, kuten Maitreya sanoo hyvin yksityiskohtaisessa kirjassaan. Näin näemme taas kerran tarpeen jatkuvasti puhdistaa mieltänne kaksinaisista harhakuvista, niin ettette pyri pakottamaan tuonpuoleista, ääretöntä kokemusta sopimaan johonkin rajalliseen ajattelulaatikkoon.
Kasvu on elämänkokemuksenne tuote
Tarkastellaanpa taas klassista fysiikkaa ja väitettä objektiivisesta todellisuudesta. Tavallaan tämä väite ei ole väärä, ainoastaan epätäydellinen. Kuten olen selittänyt, on todellisuus, mitä ei ole luonut kaksinaisuudessa olevien ihmisolentojen mielet, ja näin tätä voitaisiin kutsua objektiiviseksi todellisuudeksi. Klassisen fysiikan ongelmana oli, että se kuvasi tätä todellisuutta mekaanisena "laitteena", mikä toimii muuttumattomien ja determinististen lakien mukaisesti, eli maailmankaikkeuden kohtalo on ollut määriteltynä alusta saakka. Ihmisolennot voivat vain tarkkailla, mutteivät vaikuttaa maailmankaikkeuden koneistoon. Kvanttifysiikka on todistanut tämän vääräksi, koska maailmankaikkeudessa on perusepävarmuus. Tapahtumia EI ole ennalta määritelty, vaan tietty lopputulos valitaan vasta havaintoa tehtäessä - ja havaitsijan tietoisuus kanssaluo lopputulosta.
Tarkastellaanpa nyt olemassaoloon tulevan uuden kanssaluojan tilannetta. Kanssaluoja on tietoinen siitä, että se on ympäristössä, mitä se ei ole luonut (ympäristötietoisuus) ja että se on olemassa yksittäisenä olentona tuossa ympäristössä (itsensä tiedostaminen).
Verratkaa tätä vauvaan maan päällä. Vauva tiedostaa välittömän ympäristönsä, kuten lastenhuoneen, mutta se ei tiedosta mitään sen yli, mitä se voi havaita. Joillakin vauvoilla on itsetietoisuutta, kun taas toisilla hyvin vähän, mutta kun vauva kasvaa, sen tietoisuus ympäristöstä ja itsestä laajenee.
Vauva alkaa vähitellen tiedostaa, että huone minkä se voi nähdä, on vain yksi huone suuremmassa yksikössä eli talossa. Sitten se alkaa tiedostaa itsensä olennoksi tuossa talossa. Seuraavaksi se tiedostaa, että talo on suuremmassa yksikössä nimeltään puutarha. Sitten se tiedostaa, että asuinalueella on muitakin taloja. Sitten se käsittää, että sen kaupungissa on monia asuinalueita, että sen maassa on monia kaupunkeja, maailmassa muita maita jne. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, se saattaa matkustaa ympäri maailmaa ja laajentaa sekä ympäristö- että itsetietoisuuttaan (osana suurempaa kokonaisuutta) paljon sen yli, mitä oli vauvana.
Samalla tavalla uusi kanssaluoja aloittaa hyvin paikallisesta ympäristö- ja itsetietoisuudesta ja asteittain laajentaa kumpaakin. Osana ympäristötietoisuuden laajentamista kanssaluoja alkaa tiedostaa, että on suurempi todellisuus, minkä kanssa se voi olla vuorovaikutuksessa. Tämä alkaa välittömän ympäristön tiedostamisesta, mutta ihannetapauksessa laajenee, kunnes kanssaluoja näkee aineellisen maailmankaikkeuden kokonaisuutena ja näkee myös henkimaailman sen lisäksi. Tätä suurempaa todellisuutta ei ole luotu itse, mutta se kuitenkin reagoi kanssaluojan toimiin ja valintoihin.
Itsetietoisuuden laajentumisen osana kanssaluoja tulee ihannetapauksessa tietoiseksi siitä, että vaikka on ulkoinen todellisuus, kanssaluojan kokemus tuosta todellisuudesta, elämästä ja itsestä ei tapahdu "tuolla jossain" vaan "tässä". Tosin sanoen, normaali itsetietoisuuden kasvu tekee kanssaluojasta tietoisen siitä, että sen olemassaolon tarkoitus on kasvaa itsetietoisuudessa ja että tämä kasvu tapahtuu tuloksena siitä, mitä tapahtuu sen omassa mielessä eli sen elämänkokemuksessa. Tavallaan voisimme sanoa, että ympäristötietoisuus voidaan pakottaa teille ulkopuolelta, kun taas itsetietoisuuden kasvu voi tapahtua VAIN sisältä, oman elämänkokemuksenne tuloksena.
Silloin kun kanssaluoja tulee tietoiseksi tästä, se oivaltaa, että sen ulkoinen ympäristö reagoi sen sisäiseen ympäristöön. Kuten olen sanonut monta kertaa näillä nettisivuilla, maailmankaikkeus on peili, ja silloin kun alatte nähdä tämän, käsitätte, että mielentilanne vaikuttaa merkittävästi sekä ulkoisiin olosuhteisiinne että siihen, miten reagoitte noihin olosuhteisiin tai koette niitä - ja tällöin alatte kasvaa tietoisesti.
Jos käytämme kvanttifysiikan kieltä, niin alatte käsittää, että ympäristönne on kvanttiaaltomuoto ja niin on tietoisuutennekin. Näin elämänkokemuksenne on tulosta vuorovaikutuksesta näiden kahden aaltomuodon välillä. Aluksi näyttää siltä, että mielellänne ei ole voimaa ohjata ympäristöänne, mutta kun kanssaluoja kasvaa, se alkaa käsittää, että sillä on voima muuttaa mielensä sisältöä, ja tämä vaikuttaa suoraan sen elämänkokemukseen.
Yksinkertaisesti ilmaistuna, jos otatte positiivisen asenteen elämää kohtaan, elämänkokemuksenne paranee, kun taas negatiivinen asenne saa elämänkokemuksenne huonontumaan. Näin ulkoisista olosuhteistanne riippumatta on aina jotain, mitä voitte tehdä parantaaksenne elämänkokemustanne - nimittäin muuttaa mielenne sisältöä, itsenne sisältöä. Kun omaksutte positiivisemman asenteen, käsitätte, että vedätte nyt puoleenne (todellisuudessa kanssaluotte, vaikka tämä tiedostaminen tulee tavallisesti myöhemmin) lisää positiivisia ulkoisia olosuhteita.
Tämä tietoisuuden kasvuvaihe johtaa siihen pisteeseen, mitä kuvasin aiemmissa esitelmissä, missä opettajanne haastaa teidät tarpeella tulla henkisesti itseriittoiseksi hyväksymällä täyden vastuun kyvystä ottaa hallintaan koko elämänkokemuksenne. Sen sijaan että esitätte ennalta määrättyä roolia, määrittelette nyt oman roolinne, määrittelette, millaisen kokemuksen haluatte saada aineellisessa maailmankaikkeudessa. Koko maailmankaikkeus on suunniteltu edistämään itsetietoisuutenne kasvua, mikä merkitsee sitä, että teillä on sekä kapasiteettia että oikeus luoda oma elämänkokemuksenne. Korkeampien olentojen luomalla ulkoisella todellisuudella on vain yksi tarkoitus, nimittäin sallia teidän luoda mikä tahansa haluamanne kokemus ja aineen valo omaksuu kirjaimellisesti minkä tahansa mielikuvan, mikä heijastetaan siihen.
Jotkut kanssaluojat ottavat tämän vihkimyksen vastaan innolla ja alkavat välittömästi kokeilla, kun taas toiset ovat haluttomia. Tämä vastaa kirjailijaa, jonka edessä on tyhjä paperi, mihin voi kirjoittaa mitä vain. Yhtäkkiä kirjoittajalle tulee este ja hän on kyvytön kirjoittamaan mitään. Sama voi tapahtua maalarille, jonka edessä on tyhjä kangas - hän pakahtuu täydellisestä vapaudesta luoda kerrassaan mitä tahansa.
Miksi näin tapahtuu? No, tähän saakka kanssaluoja on tarkastellut ulkoista todellisuutta jonain sellaisena, mitä se voi voisi muuttaa, ja näin sen elämänkokemus on nähty sopeutumisena toisten luomaan ulkoiseen todellisuuteen ja vuorovaikutuksena sen kanssa. Nyt sen täytyy oivaltaa se (joillekin järkyttävä) totuus, että sillä on kyky luoda MIKÄ TAHANSA haluamansa kokemus itselleen. Se voi myös määritellä ulkoisen ympäristönsä uudelleen, mutta se voi myös käyttää MITÄ TAHANSA olemassa olevaa ympäristöä kasvamiseen muuttamalla sisäistä kokemustaan tuosta ympäristöstä. Tosin sanoen, tähän saakka kanssaluoja on uskonut, että ulkoiset tekijät ovat ainakin osittain muotoilleet sen elämänkokemusta. Nyt sen täytyy ottaa täysi vastuu hyväksymällä, että sen ulkopuolella EI ole MITÄÄN, mikä voi vaikuttaa sen elämänkokemukseen.
Jotkut kanssaluojat ovat alkaneet tuntea turvaa siinä ympäristössä, minkä muut ovat määritelleet, ja näin he tuntevat, että heidän on luovuttava tästä turvallisuudesta määritellessään oman elämänkokemuksensa. Jotkut haluavat jatkaa reagoimista toisten luomiin olosuhteisiin ja he ovat haluttomia myöntämään, että he voivat luoda omat olosuhteensa. Jotkut ovat tyytyväisiä uskoessaan, että heidän elämänkokemuksensa riippuu ulkoisista olosuhteista ja ovat haluttomia myöntämään, että se on täysin heidän itsensä luomaa. Tätä voi verrata collegeopiskelijaan, joka pysyisi mieluummin koulussa kuin valmistuisi ja saisi työpaikan.
Ydinkysymyksenä tässä on se, ottaako kanssaluoja täyden vastuun itsestään ja hyväksyy, että se voi määritellä minkä tahansa kokemuksen, mitä se haluaa saada, eikä ulkoinen ympäristö ole rajoituksena. Jos kanssaluoja hyväksyy täyden vastuun, se määrittelee roolin, mikä parantaa sekä sen omaa kasvua että toisten kanssaluojien ja maailmankaikkeuden kasvua. Jos kanssaluoja ei ota täyttä vastuuta, sen on oikeutettava tämä (omassa mielessään) luomalla jotain draamaa. Syynä tähän on, että silloin kun ette ota täyttä vastuuta, ETTE hyväksy sitä perustosiasiaa, että TE luotte oman elämänkokemuksenne.
Näin teidän on luotava draamaa, mikä perustuu seuraaville harhakuville:
* Elät maailmassa, missä on ulkoinen todellisuus, mitä et luo, eikä se reagoi mielesi kykyihin. Näin sinulla on vain rajallisesti vaihtoehtoja ympäristösi muuttamiseen.
* Sisäisen ympäristösi - elämänkokemuksesi - määrittelee kokonaan tai osittain ulkoinen ympäristösi. Näin sinulla on vain rajallisesti vaihtoehtoja ottaa komento mielestäsi ja luoda oma elämänkokemuksesi. Vain ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, sisäiset olosuhteesi muuttuvat.
* Sinulla ei ole täyttä vapautta luoda haluamaasi kokemusta, sillä jokin ulkopuoleltasi pakottaa sinua - on se sitten Jumala, paholainen, henkinen opettaja, toiset ihmiset tai Suuri kurpitsamies. Näin sinun on vastustettava tätä ulkopuolista voimaa saadaksesi sen, mitä haluat.
Sen sijaan että myönnätte olevanne Jumalan laajentuma ja että Jumalan kanssa kaikki asiat ovat mahdollisia, alatte uskoa, että te ette voi muuttaa ulkoista ympäristöä, ja näin alatte nähdä sen jonain sellaisena, mikä antaa teille rajoituksia. Tämä johtaa samanlaiseen maailmankuvaan, mitä klassinen fysiikka kannattaa, ja myös nykyajan materialismiin, eli on objektiivinen maailmankaikkeus luonnonlakeineen ettekä voi sille mitään. Psykologinen vaikutus on se, että nyt teillä on täydellinen tekosyy olla ottamatta vastuuta itsestänne ja oman elämänkokemuksenne luomisesta.
Ette enää näe itseänne kanssaluojana, jolla on rajattomat mahdollisuudet, vaan olentona jonka ulkopuolinen Jumala on pakottanut elämään ja sopeutumaan johonkin ulkoiseen ympäristöön. Koska teillä ei ole valtaa muuttaa ulkoista ympäristöänne, teillä ei ole valtaa määrätä elämänkokemustanne, koska sen määrittelevät vääjäämättä ympäristö, ulkoiset tapahtumat ja muut ihmiset. Toisin sanoen, sen sijaan että hyväksytte, että teillä TÄYSI vapaus luoda mikä tahansa haluamanne elämänkokemus, näette elämänkokemuksenne sellaisten tekijöiden tuloksena, mihin teillä ei ole hallintaa.
Ymmärrättekö, mitä tämä todellisuudessa merkitsee? Maailmankaikkeuden tarkoituksena on yksittäisten elämänvirtojen itsetietoisuuden kasvattaminen. Tämä kasvu on elämänkokemuksenne tuotetta. Täyden vastuun ottaminen itsestänne merkitsee sen hyväksymistä, että huolimatta ympäristöstänne ja toisten olentojen toiminnasta TE luotte oman sisäisen kokemuksenne. Näin ollen jos haluatte mennä nykyisten tai aiempien kokemustenne ulkopuolelle, niin tässä valtavassa maailmankaikkeudessa on jokin paikka, mihin voitte sopia, tai voitte luoda oman ympäristönne tämän kokemuksen saamiseksi. Kuitenkin riippumatta ulkoisesta ympäristöstänne pystytte saamaan minkä tahansa haluamanne kokemuksen!!!
Voisimme sanoa, että silloin kun hyväksytte täyden vastuun itsestänne, TE määräätte oman elämänkokemuksenne. Silloin kun kiellätte vastuun, toiset määräävät ja te luotte tai hyväksytte sen draaman, mikä määrittelee elämänkokemuksenne ulkoisten syiden perusteella. Silloinkin elämänkokemuksenne on edelleen avain kasvuunne ja draamasta pois pääsemiseen.
Minäpä yritän sanoa tämän eri tavalla. Silloin kun olette draaman ansassa, ajattelette, että elämänkokemuksenne (mikä tapahtuu sisällänne) on täysin tai osittain riippuvaista siitä, mitä ulkopuolellanne tapahtuu - ulkoisista olosuhteistanne. Näin ainoa tapanne muuttaa elämänkokemustanne on muuttaa jotain ulkopuolellanne. Tämä pitää teidät sidottuna draamaan, mikä lupaa, että sitten kun tietyt olosuhteet ovat olemassa, olette onnellinen, rauhassa tai mitä tahansa se onkin.
Silloin kun todella ymmärrätte polkua, näette, että on TEIDÄN vastuullanne ottaa ohjat ja luoda haluamanne elämänkokemus ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tietysti silloin kun otatte sisäisten olosuhteidenne ohjat, käsitätte, että ulkoiset olosuhteenne alkavat peilata sisäistä. Syynä tähän on se, että maailmankaikkeus on peili, mikä voi vain heijastaa takaisin sitä, mitä heijastatte mielenne kautta.
Toisin sanoen, elämänkokemuksenne määrittelee ulkoiset olosuhteenne, ei päinvastoin. VASTA silloin kun muutatte sisäistä, ulkoinen alkaa muuttua. Ja siksi draama estää teitä määrättömän ajan saavuttamasta tavoitteitanne, koska se pitää teitä sen harhan vankina, että teidän on ensin muutettava ulkoista - että teidän on jatkettava rattaiden laittamista hevosen eteen.
Tasapainovaikutuksen ymmärtäminen
Mitä draama sitten on? Se on harhaa, mikä määrittelee teidät olennoksi, mikä on jotain vähemmän kuin todellisuudessa olette. Olette henkinen olento, jolla on mahdollisuus ottaa aine komentoonsa. Kyse ei ole mielen aineen hallinnasta, vaan hengen aineen hallinnasta. Draama saa teidät uskomaan, että te ette ole henkiolento tai vaikka olettekin henkiolento, aineella on valta teihin ja se voi näin määritellä elämänkokemuksenne.
Miten siis pääsette draamasta? On vain yksi tapa. Teidän on alettava nähdä draaman määrittelemien harhakuvien läpi, jotta te ette enää hyväksy sitä, että aineellinen maailma voi rajoittaa henkeänne. Me ylösnousseet joukot olemme todistaneet tämän - siksi olemme ylösnousseet. Seuraavaksi mietimme kysymystä, mitä vaihtoehtoja meillä on auttaa ylösnousemattomia olentoja näkemään tämän, jotta he voivat todella hyväksyä sen totuudeksi. Toisin sanoen, miten voimme auttaa ihmisiä ylittämään draamansa?
Tämän ymmärtämiseksi täysin meidän on tarkasteltava lähemmin draamojen hyvin hienovaraista vaikutusta. Ja tämän vaikutuksen ymmärtämiseksi meidän on tarkasteltava lähemmin sitä, kuka olette. Kun selitän tätä, pitäkää mielessä, että olemassa oleva maailmankuvanne ja ymmärryksenne muodostavat ajattelulaatikon, mikä vaikuttaa kykyynne todella ymmärtää (eittämättä rajallisia) sanoja, joiden avulla minun on kommunikoitava.
Olen puhunut uuden kanssaluojan tilanteesta, mutta mikä uusi kanssaluoja tarkkaan ottaen on, miten sellainen olento toimii, miten se tarkastelee itseään ja maailmaa ja mitä sen mielessä liikkuu? No, uusi kanssaluoja on itsetietoinen olento, mutta mitä se tarkkaan ottaen merkitsee? Yksi tapa - eikä tietenkään ainoa tapa - on kuvata tätä sanomalla, että itsetietoisuudella on kaksi puolta, nimittäin puhdas tietoisuus ja tietoisuuden sisältö, tietoisuus jostain. On "tietoisuus" ja on "itse".
Useimmat ihmiset miettivät välittömästi, mitä puhdas tietoisuus on, ja syynä on se, että he eivät ole kokeneet sitä tietoisessa muistissaan. Syynä tähän on, että he ovat alkaneet samaistua niin täysin nykyiseen ajattelulaatikkoonsa, että he eivät osaa hiljentää mieltään siinä määrin, että he voivat katsoa jonkin asian tiedostamisen tuolle puolen ja kokea puhtaan tietoisuuden. Meditatiivisten harjoitusten yksi päähyödyistä on tämän puhtaan tietoisuuden kokeminen, mikä muuttaa vääjäämättä omakuvaa, koska käsitätte, että teillä on itse, mikä on enemmän kuin "itseastian" sisältö.
Jos siis katsotaan uutta kanssaluojaa ja laitetaan se ympäristöön, missä ei ole mitään muotoja eikä ulkoisia ärsykkeitä, niin kanssaluojalla olisi kuitenkin puhdas tietoisuus. Se olisi tietoinen siitä, että se on olemassa ja että se on lähteensä, luojan, laajentuma. Kanssaluoja jäisi kuitenkin tähän tietoisuuteen määräämättömäksi ajaksi eli se ei kasvaisi, koska sillä ei ole mitään, mihin samaistua, ei mitään tapaa ilmaista itseään. Siksi uusi kanssaluoja laitetaan ennalta määrättyyn ympäristöön ja sille annetaan rooli esitettäväksi. Tämä antaa kanssaluojalle jotain, mihin samaistua ja näin tavan ilmaista itseään. Kun se sopeutuu ulkoiseen ympäristöön ja ilmaisee itseään, se alkaa kehittää itsetuntoa, tunneta siitä, kuka se on suhteessa ympäristöönsä.
Nyt meillä on kaksi itsen komponenttia eli alkuperäinen puhdas tietoisuus ja itsetunto, mikä on kehitetty reaktiona tiettyyn ympäristöön. Alkuperäinen puhdas tietoisuus on sitä, mitä olemme kutsuneet tietoiseksi itseksi, koska se on tietoisuus, mikä on kaiken muodon maailmassa olevan ulkopuolella, ja näin se on kykynne - turvamekanismi - mikä sallii teidän aina tietää, että olette enemmän kuin mikään itse, minkä olette määritelleet muodon maailmaan. Kuitenkin olen täysin tietoinen siitä, että ellei teillä ole ollut suoraa kokemusta tästä puhtaasta tietoisuudesta, tietoisen itsen käsite on vain sitä: käsite, mihin heijastatte mielikuvia nykyisestä ajattelulaatikostanne.
Selitys tähän on, että uusi kanssaluoja uppoutuu tavallisesti niin täysin esittämään ennalta määrättyä rooliaan, että se unohtaa puhtaan tietoisuutensa ja yhteytensä lähteeseen. Se luo nopeasti itsetunnon suhteessa ympäristöönsä ja unohtaa helposti, että se on enemmän kuin tämä itsetunto. Tätä voidaan verrata vauvaan, joka on usein tietoinen menneistä elämistään, mutta unohtaa tämän, kun se osallistuu nykyelämäänsä. Kuten olemme sanoneet, tietoinen itse on se, kuka todellisuudessa olette, mutta tässä ja nyt tietoinen itse on käytännön syistä se, kuka se luulee olevansa, kuka se näkee itsensä olevan.
On oleellista käsittää, että tämä lähteenne unohtaminen EI ole syntiä EIKÄ se ole lankeamista kaksinaisuuteen. Se on vain vääjäämätön ja luonnollinen osa uutena kanssaluojana aloittamista. Ei ole koskaan ollut uutta kanssaluojaa, joka ei käynyt läpi tätä prosessia, mitä joskus on kutsuttu "ensiunohtamiseksi". Kun kanssaluoja esittää monia ennalta määrättyjä rooleja ja on henkisen opettajan ohjauksessa, ihannetapauksessa se alkaa voittaa tämän ensiunohtamisen. Se alkaa käsittää, että se voi esittää monia eri rooleja, koska sillä on ydinolemus, joka ylittää jokaisen roolin, jokaisen muodon. Näin se alkaa kokea välähdyksiä puhtaasta tietoisuudestaan ja yhteydestä lähteeseensä.
Tämä luo perustan kanssaluojalle saavuttaa piste, missä se voi määritellä oman roolinsa ja ottaa täyden vastuun elämänkokemuksestaan. Siinä kohtaa jotkut kanssaluojat kuitenkin joutuvat vaikeuksiin, mikä tekee heidät alttiiksi draamalle. Kanssaluojaa ei nimittäin ole suunniteltu pystymään puhtaassa tietoisuudessa, se on luotu kanssaluomaan, minkä avulla se laajentaa itsetuntoaan, kunnes se saavuttaa Luojatason. Silloin kun uusi kanssaluoja asetetaan ennalta määrättyyn ympäristöön, se ei voi jäädä passiiviseksi. Sen on reagoitava ympäristöönsä. Kuitenkin reagoidakseen ja ilmaistakseen itseään sen on luotava itsetunto kulkuneuvoksi, minkä avulla olla tekemisissä ympäristönsä kanssa.
Alussa tämä näyttää kaoottiselta, joillekin jopa uhkaavalta prosessilta, mutta kun kanssaluoja kehittää itsetunnon, se alkaa tuntea, että nyt sillä on asiat enemmän hallinnassa. Kanssaluoja kehittää tunteen tasapainosta, ja niin kauan kun tämä tasapaino ei järky, se tuntee, että se voi helposti selvitä elämästä ympäristössään. Lopulta joillekin kanssaluojille tapahtuu - ja suoraan sanottuna se tapahtuu innokkaammille ja lahjakkaimmille oppilaille - niin, että he kehittävät sellaisen kyvyn selviytyä ympäristöstään, että heistä tuntuu siltä, että he osaavat sen jokaisen puolen, eli he voivat esittää mitä tahansa määriteltyä roolia tuossa ympäristössä.
Tämä mestaruus on aitoa ja se osoittaa, että tuo oppilas on valmis valmistumaan ja siirtymään eteenpäin. Kun oppilas kohtaa valmistumistilanteen, se kuitenkin yhtäkkiä oivaltaa, että eteenpäin siirtyminen merkitsee sitä, ettei se enää reagoi ennalta määrättyyn ympäristöön, vaan sen on nyt määriteltävä oma ympäristönsä, roolinsa ja elämänkokemuksensa. Pankaa merkille, että ennen tätä oivallusta oppilaalla oli tunne mestaruudesta/osaamisesta, eli sillä oli tunne tasapainosta ja siitä, että se pystyisi selviytymään mistä tahansa ympäristössään. Nyt opiskelija käsittää, että tämän tasapainotunteen on mentävä, että sen itsetunnon olemassa olevassa ympäristössä täytyy kuolla, jotta se voi syntyä uudelleen uuteen itsetuntoon. Ja tämä merkitsee tasapainotunteenne menettämistä!
Tätä ilmaisin silloin, kun sanoin, että ne jotka pyrkivät pelastamaan elämänsä, menettävät sen, kun taas ne jotka ovat valmiita menettämään elämänsä puolestani, saisivat ikuisen elämän. Jos siis kanssaluoja on kiinnittynyt omaan itsetuntoonsa ja sitä syntyvään tasapainotunteeseen, se ei ole valmis luopumaan tästä tunnetusta turvallisuudesta astuakseen uuteen vaiheeseen, missä ei ole tasapainon eikä turvallisuuden tunnetta.
Tähän tietysti sisältyy täysin vapaa valinta. Niinpä kanssaluoja voi tehdä uuden kierroksen ennalta määrättyjen roolien esittämisessä, mutta kuten selitin aiemmissa esitelmissä, se ei voi estää muita kanssaluojia siirtymästä eteenpäin. Näin ne jotka siirtyvät eteenpäin, saavat aikaan magneettisen vedon, ja kun siitä tulee voimakkaampaa, siitä tulee vaikeampaa muiden kanssaluojien sivuuttaa. Toisin sanoen, veto ylöspäin alkaa häiritä niiden oppilaiden tasapainoa, jotka kieltäytyvät valmistumasta. Ja siksi heidän on luotava draamaa, mikä saa näyttämään siltä, ettei heidän tarvitse valmistua ja että on oikeutettua vastustaa Pyhän Hengen ja elämänvirran vetoa ylöspäin.
Näettekö, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että mikä tahansa rajattu draama - henkilökohtainen tai eeppinen - määrittelee oikeutuksen uudelle tasapainotunteelle. Toisin sanoen, draaman hienovaraisin vaikutus - ja tavallaan "perushyöty" - on, että se antaa siihen astuville tasapainotunteen. Kuitenkin seurauksena on, että tasapainotunne perustuu draaman harhakuviin, eli olette sidottuja puolustamaan noita harhakuvia hinnalla millä hyvänsä. Ja koska aineellinen maailmankaikkeus haastaa vääjäämättä kaikki harhakuvat, elämästänne tulee jatkuvaa kamppailua.
Kuitenkin myös tämä kamppailu voi antaa ihmisille tasapainotunteen, kuten esim. juutalaiset ja arabit ovat löytäneet tietyn tasapainon vuosituhansien taistelussaan. Ainoa kysymys siis on, miten kiihkeää kamppailusta on tultava, ennen kuin olette valmiita luopumaan tasapainotunteesta vapautuaksenne kamppailusta. Yhtälö on yksinkertainen. Kiintymyksenne nykyiseen tasapainotunteeseen määrittelee sen, miten kovasti olette valmis taistelemaan puolustaaksenne sitä ajattelulaatikkoa, mihin tasapainonne perustuu. Toisten aiheuttaman, ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja termodynamiikan toisen lain vuoksi kamppailu tulee vääjäämättä kiihkeämmäksi. Ainoa kysymys on, miten kiihkeäksi sen on tultava, ennen kuin olette saaneet tarpeeksenne ja olette valmis luopumaan nykyisestä tasapainotunteestanne ja etsimään Kristus-mielen todellista rauhaa.
Näettekö nyt sen tilanteen, mikä meidän ylösnousseiden joukkojen on kohdattava, kun yritämme auttaa ihmisiä pääsemään draamastaan? Se on aivan yksinkertaista. Voimme auttaa VAIN haastamalla draaman ajattelulaatikon. Kuitenkin ihmiset kokevat tämän vääjäämättä uhkansa tasapainotunteelleen. Tämä merkitsee sitä, että ne jotka ovat eniten kiinni tasapainotunteessaan, vastustavat ponnistelujamme suurimmalla voimalla. Toisin sanoen, ne jotka tarvitsevat eniten apua, ovat vähiten todennäköisiä ottamaan sitä vastaan.
Olemme nyt nähneet, miksi ihmiset usein roikkuvat kiinni draamassaan, ikään kuin kyse olisi elämästä tai kuolemasta. He tekevät tämän, koska he ovat kiinnittyneet, tulleet riippuvaiseksi, siitä tasapainon ja turvallisuuden tunteesta, minkä heidän draamansa tarjoaa. He tuntevat, että jos he luopuisivat draamastaan - ja siitä maailmankuvasta mikä saa heidät ajattelemaan, että heillä on koko maailmankaikkeus hallinnassa omassa ajattelulaatikossaan - he kuolisivat. Ja tietysti myös heidän egonsa kuolisi, jos he luopuisivat draamastaan.
Eeppiset draamat saavat lisäksi ihmiset uskomaan, että jos he luopuisivat siitä maailmankuvastaan, mikä saa heidät tuntemaan, että heillä on maailmankaikkeus hallinnassaan, jotain eeppistä/valtavaa pahaa tapahtuisi, esim. maapallo tai koko maailmankaikkeus tuhoutuisi tai paholainen ottaisi ne valtaansa. Tai paholainen veisi kaikki sielut helvettiin ja Jumalan suunnitelmaa maailmankaikkeuden varalle sabotoitaisiin.
Henkilökohtainen draama sitoo teidät tasapainotunteeseen siinä, mitä tapahtuu omassa elämässänne. Kuitenkin eeppiset draamat sitovat tasapainotunteenne siihen, mitä koko maailmankaikkeudessa tapahtuu. Ja vaikka voitte onnistua hallitsemaan henkilökohtaista elämäänne, ette koskaan onnistu hallitsemaan koko maailmankaikkeutta (vaikka jotkut ruumiillistuneet ja ruumiillistumattomat olennot niin ajattelevatkin). Tämä merkitsee sitä, että olette sidottuja tyytymättömyyteen määräämättömäksi ajaksi.
Näettekö tämän ironian? Draama omaksutaan, koska ette ole valmis ottamaan täyttä vastuuta sisäisistä olosuhteistanne ja ottamaan hallintaan elämänkokemustanne riippumatta ulkoisista olosuhteista. Kuitenkin draama saa teidät uskomaan, että elämänkokemuksenne riippuu ulkoisista olosuhteista. Tämä merkitsee sitä, että tasapainotunteenne on riippuvainen ulkoisista olosuhteista niin pitkään, kun olette kiinni draamassa, minkä vuoksi teidän on yritettävä kontrolloida ympäristöänne, mukaan luettuna muut ihmiset.
Jos kuitenkin vain hyväksyisitte täyden vastuun sisäisestä tilanteestanne, käsittäisitte, että teillä on kaikki tarvitsemanne - sisällänne - tasapainotunteen luomiseksi. Jos ajattelette tasapainotunteenne perustuvan ulkoisiin olosuhteisiin, se on kuin hiekalle rakennettu talo. Voitte silti tuntea olonne turvalliseksi jonkin aikaa, mutta sitten kun alkaa sataa, talonne huuhtoutuu pois. Jos kuitenkin rakennatte tasapainotunteenne sisäisten olosuhteidenne hallintaan ottamiselle, se on kalliolle, Kristus-kalliolle, rakennettu talo. Ja näin mitkään ulkoiset olosuhteet eivät voi huuhtoa pois tuota taloa. Sillä kun tiedätte olevanne enemmän kuin mikään tässä maailmassa, niin miten mikään tässä maailmassa voi uhata itsetuntoanne?
Elämän ja kuoleman ymmärtäminen
Onko sinulla riittävästi tietoisuutta astua etäämmälle ja nähdä sanojeni taakse kätketty syvempi merkitys?
Olen puhunut kahden perusvoiman toiminnasta tässä maailmankaikkeudessa:
* On elämän voima eli Pyhä Henki tai elämänvirta. Tämän voiman ovat luoneet ne kanssaluojat, jotka ovat olleet valmiita ottamaan vastuun elämänkokemuksestaan ja näin saavuttamaan Kristus-tietoisuuden, eli he ylittävät jatkuvasti itsensä eivätkä koskaan pyri pitämään kiinni mistään.
* On myös termodynamiikan toinen laki - mikä tekee mitä? Se rikkoo kaikki järjestyneet rakenteet ja pyrkii palauttamaan aineen valon tilaan, missä siihen ei ole lisätty mitään mielikuvia eikä näin ole mitään muotoja. Tätä voitaisiin kutsua kuoleman voimaksi.
Viedään tätä nyt pidemmälle. Voisimme sanoa, että aineellisessa maailmassa toimiva perusvoima on toinen laki, kuoleman laki. Itsetietoisena olentona teillä on kaksi perusvaihtoehtoa. Yksi on antautua kuoleman voimalle ja nähdä kaiken ympärillänne hajoavan, kunnes ei ole enää edes itsetuntoa. Toinen on "kiinnittyä" elämänvirtaan, jolloin ylitätte itsenne niin nopeasti, että pysytte kuoleman voiman edellä.
Toisin sanoen, kuoleman voimalla on viivetekijä, tietty vauhti millä asiat hajoavat. Jos ylitätte vanhan itsetuntonne hajoamisvauhtia nopeammin, ette koskaan koe menetyksen tunnetta, ette koskaan koe kuolemaa. Tilanne on niin, että te ette voi pitää kiinni vanhasta itsetunnosta, vanhasta ajattelulaatikosta, vanhasta tasapainotunteesta. Teidän on oltava valmis antamaan vanhan itsen kuolla, mutta silloin kun tiedätte, että uudestisynnytte välittömästi suuremmaksi itseksi, niin TE ette koe tätä kuolemana, vaan uudestisyntymänä joksikin ENEMMÄKSI.
Tietysti teillä on kolmaskin vaihtoehto ja tämä on kuoleman voiman vastustaminen. Itse asiassa hyvin harvat kanssaluojat antautuvat tällä voimalle ja enemmistö pyrkii vastustamaan sitä. Ja miten vastustetaan kuolemaa? Luomalla draamaa, mikä saa teidät uskomaan, että voitte tosiaankin vastustaa maailmankaikkeuden perusvoimaa. Toisen lain viivetekijä tekee draamat mahdolliseksi, koska on jonkin aikaa mahdollista uskoa, että voi tosiaankin vastustaa ja että voi pitää kiinni jostain ja omistaa jotain tässä maailmassa. Tajuatteko eron kuoleman voiman ylittämisessä ja sen vastustamisessa? Jos tajuatte, olette alkaneet erottaa itseänne draamastanne. Jos ette tajua, olette tiukasti draaman ansassa.
Jos tajuatte tämän eron, voitte nyt saada uuden näkökulman kuoleman käsitteeseen. Voisimme sanoa, että kaikki aineellisessa maailmankaikkeudessa on suunniteltu edistämään itsetietoisuutenne kasvua. Tätä kasvua voi tapahtua kahdella tavalla. Yksi on elämänvirran seuraaminen, jolloin teidän ei koskaan tarvitse kamppailla, ei koskaan tarvitse vastustaa.
Toinen on astua draamatietoisuuteen, mitä kutsuin "kuolemaksi", kun kehotin nuorta miestä antamaan kuolleiden haudata kuolleensa. Tätä voidaan kutsua myös synnin tai kaksinaisuuteen lankeamisen tietoisuudeksi. Sitä on kutsuttu joskus "toiseksi unohtamiseksi", myös toiseksi kuolemaksi, vaikka toisella kuolemalla on myös toinen merkitys.
Ihmiset jotka astuvat draamaan, asettuvat elämänvirran ulkopuolelle ja näin heistä tulee vääjäämättä ja automaattisesti kuoleman, toisen lain kohde. He kokevat kuoleman voiman uhkana, mikä pyrkii aina ottamaan heiltä turvallisuuden tunteen ja kaiken se, mitä he yrittävät omistaa.
Voitteko nyt astua etäämmälle ja nähdä, että näillä kahdella voimalla on todellisuudessa täsmälleen sama tarkoitus, nimittäin edistää itsetietoisuuden kasvua? Elämänvirta luo vedon ylöspäin, mikä häiritsee draamassa olevien tasapainotunnetta ja vetää heitä ylemmäs. Kuoleman voima luo vedon alaspäin, mikä yrittää hajottaa harhakuvat ja myös rakenteet, jotka on luotu draamatietoisuudesta. Näin silkka totuus on, että kumpikin voima on suunniteltu vapauttamaan teidät draamatietoisuudesta.
Ainoa todellinen ero on siinä, miten reagoitte elämään. Jos otatte positiivisen lähestymistavan, liitytte elämänvirtaan ja vapaaehtoisesti luovutte tasapainotunteesta ja ajattelulaatikoista saavuttaaksenne Kristus-tietoisuuden todellisen rauhan. Jos otatte negatiivisen lähestymistavan, teistä tulee kuoleman voiman kohde, mikä lopulta hajottaa kaikki ajattelulaatikkonne ja tasapainotunteenne, kunnes olette lopulta saaneet tarpeeksenne ja luovutte yrityksestä pitää kiinni hiekalle rakennetusta tasapainosta.
Voitteko nähdä, että kummassakin tapauksessa lopputulos on sama? Teillä ei ole mitään ajattelulaatikoita ja siirrytte ulkoisen tasapainotunteen yli ja saavutatte sisäisen tasapainon tietäen, kuka todella olette. Kumpikin tapa voi viedä teidät Kristus-tietoisuuteen. Toinen on äärettömästi rankempi, sillä vastustatte niiden kuvien kautta, joita heijastatte kosmiseen peiliin, kuvien jotka ovat draamanne tulosta.
Niinpä tavallaan me ylösnousseissa joukoissa voisimme perääntyä ja antaa toisen lain tehdä tehtävänsä tietäen, että lopulta kaikilla olisi tilaisuus valita elämän ja kuoleman välillä. Kuitenkin koska olemme kaikki valinneet helpomman ja iloisemman tien - suoran ja kapean tien - haluamme tarjota tätä tapaa kaikille. Ja tästä syystä pysymme maapallon kanssa sen sijaan, että jatkamme eteenpäin niissä äärettömissä spiraaleissa ylöspäin, jotka ovat käytettävissämme ylösnousseessa tilassa. Pyrimme innostamaan teitä, jotta tulette osaksi spiraaliamme ylöspäin.
Jeesusta kanavoinut Kim Michaels (www.askrealjesus.com)
6.11.2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti