 |
| Älkää syyttäkö ketään toista omista tunnetiloistanne, älkää kiinnittäkö huomiota itsenne ulkopuolisiin syihin, vaan nähkää tunnetilat omien valintojenne tuloksina. |
Rakkaat ystävät!
Puhun teille Kristus-tietoisuuden ytimestä käsin. Olen Joshua, mutten ole pelkästään yksi tietty henkilö, joka kaksituhatta vuotta sitten eli maan päällä. Täällä edustan suurempaa kokonaisuutta. Edustan Kristus-energiaa, joka elää ja värähtelee teidän kaikkien sydämessänne. Täällä nyt puhuva edustaa siten teidän omaa energiaanne ja värähtelyänne. Teidän oman sydämenne tuntema kaipaus muuttuu sanoiksi tässä tilassa, jossa istumme.
Yhdessä oleminen tällä tavoin ei ole vain luennointia….se on uuden aikakauden kokoontumista ja juhlistamista. Uuden tietoisuuden herääminen näyttää ajoittain olevan hyvin kaukana. Maailmassanne näyttää olevan niin paljon epäharmoniaa ja ristiriitaa, ja niin on todellakin myös teidän sisimmässänne. Mutta silti herääminen on alkanut. Tietoisuuden uusi ulottuvuus on syntymässä maan päälle juuri nyt, ja pitkän valmistelun jälkeen se saa vähitellen jalansijaa ja leviää valaistuksen aaltona koko maapallolle. Otatte kaikki osaa tähän uudestaan heräävään tietoisuuden aaltoon, mikä nielaisee koko maapallon. Monessa mielessä te olette se energia-aalto.
”Antautuminen ja hallinta” on iso asia tässä henkisen heräämisen prosessissa sekä yksilötasolla että kollektiivisella tasolla. Maailman johtohenkilöt huomaavat usein saavansa tämän asian vastaansa politiikassa. On yhä hyvin vaikeaa olla poliittisessa vastuussa ja tehdä päätöksiä sydämestään. Politiikka ei vielä näytä olevan valmis tähän. Joka tapauksessa antautuminen sydämen viisaudelle on ainoa keino päästä ulos maapallolla olevista suurista ristiriidoista, ainoa mahdollisuus näiden ristiriitojen rauhanomaiseen ratkaisuun.
Universaali yhteydellisyyden ja yhtenäisyyden tunne, joka on mahdollista eri rotuja, uskontoja tai kulttuureja edustavien ihmisten välillä, on maailmanrauhan perusta. Toisten tunnustaminen ihmisolennoiksi ulkoisista erilaisuuksista huolimatta on lisääntymässä maailman väestön keskuudessa, ja siihen osittain vaikuttaa piristävästi nykyaikainen tietotekniikkanne, joka huomattavasti pienentää ajan ja tilan etäisyyksiä. Samaan aikaan vanhat pelkoon pohjautuvat käsitykset ”meistä” ja ”heistä” uhkaavat keskinäiseen ymmärtämiseen kasvamista. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän, ”meidän” ja ”heidän” pohdiskeleminen pitää yllä ikivanhoja vihamielisyyksiä ja saa aikaan runsaasti tunnekuohua. Poliitikot käyttävät yhä näitä erottavia käsityksiä säilyttääkseen valtansa.
Kuitenkin te yksilöinä määrittelette todellisuuden poliittisella tasolla. Politiikka peilaa yksilöistä koostuvan enemmistön tietoisuutta. Tietoisuuden uusi taso syntyy monien itsenäisten yksilöiden yhteisestä tiedostamisesta. Poliittisen tason vatvomisen sijasta haluaisin nyt puhua yksilöllisestä tasosta, jossa te kaikki pyritte liittämään sydämen energian elämäänne ja jossa te käsittelette antautumisen ja hallinnan kysymyksiä.
Tällä välin pyydän teitä aivan yksinkertaisesti aistimaan antautumisen energiaa, sillä se on kerääntynyt tänne tänään ja virtaa sydämeenne. Kaikki te kaipaatte vahvasti vapautuksen ja luottamuksen tunnetta, joka sisältyy antautumiseen, irti päästämiseen. Mutta useinkaan te ette vielä tiedä, miten tämä uusi energia liitetään päivittäiseen elämään.
Mikä on hallinnan alkulähde elämässä? Hallinnalla minä tarkoitan sitä, että haluatte käyttää valtaa elämään pakottamalla sen virtaamaan toiveidenne mukaan, jotka te käsitätte oikeiksi ja oikeutetuiksi. Miksi te haluatte hallita elämäänne ja alinomaa elää jännityksessä ja ahdistuksessa sen vuoksi? Hallinnan alkulähteenä on pelko. Pelko on juurtunut syvään elämänne rakenteeseen: teidän kasvatukseenne, koulutukseenne ja yhteiskuntaanne. Hallintamekanismit ovat läsnä kaikkialla ja teille ne opetetaan hyvinä tapoina. Nähtävästi te olette järkeviä, rationaalisia ihmisiä, jos haluatte hallita elämäänne ja järjestellä elämänne sen mukaisesti.
Antautuminen ja arvaamattomuus iskostavat pelon tunteen teihin. Antautumisen te yhdistätte luovuttamiseen ja siihen, ettei tiedä mitä tehdä ja että tunnekuohut tai kriisit saavat ihmisen valtaansa. Se on kuitenkin hyvin rajoittunut käsitys antautumisesta. Se on käsite, joka syntyy pelosta, egopohjaisesta tietoisuudesta. Antautumisesta on paljon myönteisempi käsitys, joka viittaa elämäntapaan, olemisen tapaan, jossa te elätte elämäänne luottaen, tarvitsematta hallita, pakottaa tai manipuloida sitä.
Ego kaipaa hallintaa, koska se on peloissaan. Ego tunnistaa mielikuvia, jotka eivät tule sielusta, vaan joita ulkomaailma teille syöttää. Ego juoksentelee jatkuvasti ympäriinsä säilyttääkseen mielikuvan itsestään, olkoon se sitten menestyksekäs liikemies, huolehtiva kotirouva tai kyvykäs terapeutti. Se haluaa pitää tämän mielikuvan yllä hallitakseen toisten ihmisten ajatuksia teistä. Aina on kuitenkin hetkiä, jolloin ego epäonnistuu ja häviää. Näin saattaa käydä silloin, kun olette tehneet liikaa töitä, sairastutte tai ihmissuhteenne katkeaa. Ego pitää tällaisia kriisejä kuolettavina iskuina, jolloin teidän on jossakin vaiheessa pakko päästää irti ja antautua.
Näin ollen ego yhdistää antautumisen kriisiin. Ego elää jatkuvassa hallinnan ja kriisin vuorottelussa. Elämänne todellisen kriisin hetkillä teitä usein kehotetaan katsomaan sen sisällä olevaa kätkettyä aarretta. Kriisissä on aina piilossa myönteinen elementti, joka antaa teille merkkejä lähestyä itsenne ydintä. Sillä tavoin elämä on aina viemässä teitä lähemmäksi itseänne, sisäistä tietoanne ja viisauttanne, vaikka elättekin egon sanelun mukaan. Sillä elämässänne tulee aina olemaan tilanteita, jotka haastavat teidät antautumaan ennemmin tai myöhemmin. Elämä tarjoaa teille aina tilaisuuksia valita antautuminen elämäntavaksi.
Te tiedätte sen. Te kaikki tiedätte ne antautumisen hetket kriisin jälkeen, arvokkaat selkeyden ja tiedostamisen hetket, jolloin tajuatte, että teitä kantaa näkymättömän, jumalallisen henkäyksen virta. Te tajuatte, että tämä jumalallinen elämänvirta haluaa parasta teille ja että voitte luottaa siihen, vaikka se ei välttämättä tuo teille sitä mitä odotitte. Te kaikki kaipaatte sitä, että voisitte elää pysyvämmin tämän korkeamman tietoisuuden mukaan ja että voisitte sisällyttää tämän olemisen tavan jokapäiväiseen elämäänne tarvitsematta joutua siihen syvän kriisin ja epätoivon puskemana. Te kaikki kaipaatte antautumista elämäntavaksi.
Olette kaikki uupuneita sotureita. Olette tulleet pitkän matkaa. Joskus sisimmässänne tunnette olevanne hyvin vanhoja ja väsyneitä, mutta on parempi sanoa, että olette hyvin väsyneitä vanhaan…… Olette etsimässä olemisen tapaa, joka on vaivatonta – inspiroivaa ja silti kevyttä ja virtaavaa. Tärkeintä on, ettette tyhjennä itseänne ihmissuhteisiinne, työhön tai muihin tavoitteisiin, kunnes romahdatte ja kriisi pakottaa teidät antautumaan. Ottakaa vielä yksi askel, tai pikemminkin ottakaa yksi askel taaksepäin ja keskittykää elämäntapaan, jota aina leimaa irtipäästäminen, luottamus ja antautuminen. Antautuminen ei tarkoita kamppailua, ei vastustamista, vaan menemistä elämänvirran mukana luottaen siihen, että elämä tarjoaa teille juuri sitä mitä tarvitsette. Luottakaa, että tarpeenne tiedetään ja tyydytetään. Hyväksykää mitä elämässänne on juuri nyt ja olkaa siinä läsnä. Tällaisesta elämäntavasta minä haluan puhua, sillä te kaipaatte sitä syvästi ja vilpittömästi. Tällainen henkinen kaipaus tulee sielustanne, teissä olevasta jumalallisesta virrasta.
Esteitä antautumisen tiellä: kolme epäjumalaa
Toisaalta te toivotte, että saatte laittaa naamionne pois ja elää avoimesti sielunne alkuperäisen suunnitelman mukaan. Te kaipaatte vilpittömyyttä, rehellisyyttä, rakkautta ja yhteydellisyyttä. Toisaalta noiden naamioiden pois laittaminen on teille hyvin vaikeaa. Te olette kasvaneet uskomuksin ja rakentein, jotka ovat juurtuneet psyykeenne ja jotka estävät teitä saamasta yhteyttä omaan sieluunne. Haluaisin erityisesti käsitellä kolmea esikuvaa eli ”epäjumalaa”, joiden puoleen te usein käännytte saadaksenne opastusta, mutta jotka itse asiassa vievät teidät pois siitä tasapainosta, joka on tarpeen voidaksenne antautua elämään omana itsenänne.Ensimmäinen epäjumala: Jumala yläpuolellanne olevana auktoriteettina
Ensimmäinen epäjumala on Jumala itse, toisin sanoen luomakunnan herrana ja mestarina käsitetty Jumala. Sellainen Jumala on ihmisen tekemä rakennelma, se on mielikuva Jumalasta, joka on syvästi vaikuttanut kulttuuriinne.Monet teistä luulevat, että teidän on päästettävä irti tästä perinteisestä Jumala-mielikuvasta. Te sanotte, ettette enää usko tuomitsevaan ja rankaisevaan Jumalaan, joka on korkealla yläpuolellanne ja pitää kirjaa teidän menestyksistänne ja epäonnistumisistanne kuin koulun opettaja. Te sanotte, että uskotte rakkauden Jumalaan, joka antaa teille aina anteeksi ja joka vaalii ja rohkaisee teitä. Kuitenkin tämä vanha Jumala on edelleen kovasti voimissaan siinä jäykässä ja rakkaudettomassa tavassa, millä usein itseänne kohtelette! Ettekö usein sanokin itsellenne, että olette epäonnistuneet, että ette ole oikeassa, että teidän olisi pitänyt edetä pidemmälle, olipa kyse ihmissuhteista, työstä tai henkisyydestä? Te kidutatte itseänne sellaisilla ajatuksilla, kuten esimerkiksi etten elä Jumalan odotusten mukaisesti, tuotan pettymyksen henkisille oppailleni tai korkeammalle minälleni, olen epäonnistunut tehtävässäni, en tuo mitään merkityksellistä maailmaan.
Monet teistä uskovat, salaisesti niin sanoakseni, että on olemassa korkeampi järjestelmä, jolle teidän oletetaan olevan vastuussa tai jota teidän pitää totella. Olipa kyse ”sielun tehtävästä” tai ”elämänpolusta”, joka teille on laadittu, henkisestä hierarkiasta, jolla on ”toimeksianto” teille, tai henkisestä oppaasta, joka kertoo teille mitä tehdä ja minne mennä……kaikissa noissa tapauksissa te uskotte korkeamman auktoriteetin olemassaoloon, teidän yläpuolellanne olevaan henkiseen tasoon, jota teidän on parasta kuunnella. Mutta aina kun uskotte itsenne ulkopuoliseen auktoriteettiin, joka pystyy antamaan ohjeita mitä teidän pitäisi tehdä elämässänne, olemme palanneet perinteiseen Jumalaan. Tämän mielikuvan mukaan on olemassa totuuden taso, jossa asiat ovat etukäteen sovittuja ja määriteltyjä, ettekä te voi tehdä muuta kuin elää niiden mukaan tai sitten ei. Tämä on väärä mielikuva.
Tietenkin silloin kun synnyitte, sielussanne oli aikomuksia tulevaa elämää varten. Niitä saatettaisiin kutsua tämän elämän korkeammaksi tarkoitukseksi, mutta kukaan teidän ulkopuolinen ei ole määrännyt sitä. Te itse olette valinneet sen ja se syntyi teidän omista haluistanne ja toiveistanne. Ne ”ennalta määrätyt” asiat elämässänne – siis hyvin todennäköisesti toteutuvat asiat, tosin mikään ei ole koskaan täysin varmaa – te itse olette luoneet ja valinneet. Voitte ottaa yhteyttä elämäntarkoitukseenne tai korkeampaan innoitukseen milloin tahansa kuuntelemalla tunteitanne, sydämenne ääntä, syvimpiä kaipauksianne. Neuvoisin teitä olemaan kuuntelematta liikaa tiukkoja henkisiä opinkappaleita kuinka teidän pitäisi elää. Kuunnelkaa erityisesti niin sanottua alempaa osaa itsestänne: voimakkaita tunnetiloja, joita ilmenee jokapäiväisessä elämässänne. Näiden tunnetilojen kautta sielu yrittää saada kosketusta teihin ja kertoa teille jotakin.
Jos haluatte tietää mitä sielunne haluaa kertoa teille juuri nyt, tarkkailkaa niitä tunnetiloja, jotka toistuvat elämässänne usein ja joihin te eniten uppoudutte. Tarkkailkaa niitä ystävällisesti, mutta rehellisesti. Älkää syyttäkö ketään toista omista tunnetiloistanne, älkää kiinnittäkö huomiota itsenne ulkopuolisiin syihin, vaan nähkää tunnetilat omien valintojenne tuloksina. Mistä johtuu, jos esimerkiksi olette usein vihaisia ja ärsyyntyneitä? Puuttuuko teiltä jotakin? Mitä kiukku kertoo teille? Mikä on siihen piilotettu viesti? Onko se tunne, etteivät muut tunnusta tai arvosta teitä? Pelkäättekö näyttää heille kuka olette, pelkäättekö puolustaa omaa totuuttanne? Piilotatteko usein aidot tunteenne ja onko teille vaikeaa määritellä omat rajanne selvästi? Usein kiukun kautta aito viesti kirkuu teille: tunnette kaipuuta olla sellainen kuin olette, näyttää alkuperäistä sieluenergiaanne maailmalle. Jos tunnistatte sielunne kaipauksen kiukun läpi, te näette enkeliminänne loistavan sisäisen lapsenne läpi.
Sisimmässänne oleva enkeli on ”korkeampi minä”, joka haluaa yhteyttä fyysiseen todellisuuteen, ruumiillistua ja loistaa valoaan maan todellisuuteen. Se on se tietävä osa. Sisäinen lapsenne on itsensä elämän intohimo: se on halua, emootiota ja luovuutta. Se on se kokeva osa. Teissä oleva lapsiosa on teidän ”alempi minänne”. Sisäinen lapsi on ilon ja luovuuden lähde, jos se elää harmoniassa sisimmässänne olevan enkelin kanssa. Mutta jos se karkaa pois enkelin huolenpidosta ja joutuu heitteille, se on villinä vellovien tunnetilojen lähde. Kiukku muuttuu vihaksi ja kostonhimoksi. Pelko kääntyy puolustautumiseksi, neurooseiksi ja turhautumiseksi. Surumielisyys rappioituu masentuneisuudeksi ja katkeruudeksi. Alkuperäiset tunnetilat ovat osoittimia…viestejä teidän kokevalta osaltanne. Näiden tunnetilojen kautta sisäinen lapsi kurkottaa käsiään sisimmässänne olevaa enkeliä kohti. Tunnetilat ilmaisevat puhdasta, tietämätöntä kokemusta. Ne ovat väärinymmärryksen ilmauksia. Vasta yhteydessä enkeliin tunnetilat voidaan tunnistaa osoittimiksi ja niitä voidaan ymmärtää. Tällöin tunnetiloista tulee muuntumisen ja tutkimisen instrumentteja: ”alempi minä” rikastuttaa ja täydentää korkeampaa minää, sillä se antaa tietävälle osalle tunnesisältöä. Teissä oleva enkeli herää eloon ja kokee suurta iloa, jos sen annetaan valaista lasta. Ja jos korkeampi minä loistaa läpi tällä tavoin, tunnekehonne hiljenee ja saavuttaa tasapainon. Enkelin ja lapsen yhteisvirtauksen hedelmänä on intuitiivinen, sisäinen tieto, joka voi täyttää elämänne valolla ja vaivattomuudella.
Teissä olevat korkeammat ja alemmat periaatteet, enkeli ja lapsi, muodostavat orgaanisen, merkityksellisen kokonaisuuden. Sen vuoksi käsitteet ”korkeampi” ja ”alempi” eivät ole aivan oikein. On kyse ”tietämisen” ja ”kokemisen” iloisesta yhteisleikistä. Tämä keskinäinen vuorovaikutus johtaa aitoon, ruumiillistuneeseen (vastakohtana teoreettinen) viisauteen.
Saadaksenne opastusta elämäänne nyt-hetkessä teidän on parasta kohdistaa huomio sisäiseen lapseenne. Antamalla sille sen tarvitsemaa huomiota te suihkutatte sille korkeampaa tietoisuuttanne, enkelin kosketuksen. Tämän kuvailemiseksi palataanpa yllä olevaan esimerkkiin, jossa puhuin suuttumuksesta ja ärtymyksestä. Kun olette saaneet yhteyden tähän tunnetilaan ja kuvitelleet sen lapseksi, voitte kutsua tämän lapsen tulemaan luoksenne. Voitte kysyä siltä mistä se on tuohtunut ja mitä se teiltä tarvitsee parantuakseen. Antakaa lapsen vastata teille ja sallikaa sen ilmaista itsensä hyvin selvästi. Kuvitelkaa sen puhuvan teille hyvin eloisasti niin, että sen kasvoilla on selvästi erottuva ilme ja kehonkieli on selkeää. Ehkäpä se antaa teille täsmällisiä vastauksia, kuten ”haluan sinun ottavan lopputilin työstäsi!” tai ”haluan ottaa tanssitunteja” tai ne saattavat olla yleisempiä, kuten ”minun pitää leikkiä ja rentoutua enemmän” tai ”enhän minä voi olla kiltti kaiken aikaa!” Ottakaa vastaus vakavasti ja eläkää sen mukaan niin paljon kuin mahdollista. Kenties ette voi välittömästi tehdä niitä asioita, joita sisäinen lapsenne toivoo. Mutta voitte aloittaa pienestä ja askel askeleelta alkaa toteuttaa kaipauksianne. Jos suhtaudutte sisällänne olevaan vihaiseen, pelästyneeseen tai surulliseen lapseen rakastavasti ja hyväksyvästi, sisimmässänne oleva enkeli koskettaa sitä ja tämän tuloksena teidän sielunne puhuu teille. Aloittakaa tunnetiloista, etsikää todellinen kaipaus noiden tunnetilojen takaa, ja etsikää keino niiden toteuttamiseksi askel askeleelta.
Sisäisestä enkelistä ja lapsesta piirtämässäni mielikuvassa ei ole tilaa autoritaariselle Jumala-kuvalle. ”Korkeampi” ja ”alempi” täydentävät toisiaan avoimessa, dynaamisesti kehittyvässä suhteessa. Enkeli ei sanele mitään lapselle eikä lapsella ole valtaa enkeliin. Niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta te keksitte, mikä teille on oikein tällä hetkellä.
Te löydätte elämänne päämäärät tästä enkelin ja lapsen välisestä läheisestä yhteydestä. Tästä yhteydestä te keksitte, mikä todella liikuttaa teitä. Mikään auktoriteetti teidän ulkopuoleltanne ei voi korvata tätä yhteyttä tai saada tätä yhteyttä aikaiseksi puolestanne. Opettaja voi ainoastaan osoittaa sisimmässänne olevaan pyhään alueeseen, jossa voitte sallia teissä olevan enkelin vaalivan ja innoittavan sisäistä lasta. Tältä alueelta te löydätte kuka te olette ja mikä teidän intohimonne on. Yleisohjeet henkisen elämän elämiseen ovat lähes aina riittämättömiä tai ne eivät ainakaan ole yleispäteviä luonteeltaan. Totuus on muodoton. Jokaisella olennolla on oma muotonsa, sen oma tapa, jolla se elää totuutta. Se on teidän ainutlaatuisen sielunne ydinolemuksen ihme. Todelliset henkiset opettajat eivät opeta tiettyjä tekoja ja tekemättä jättämisiä, kuten ”älä syö lihaa” tai ”meditoi kaksi tuntia päivässä”. Todellinen opettaja tietää, että kyse on teidän oman totuutenne löytämisestä syvällisessä kanssakäymisessä itsenne kanssa. Opettajat saattavat ilmaista mistä on ollut apua heidän omalla polullaan, mutta he eivät tee siitä sääntöä tai opinkappaletta.
Jos vilkaisette sitä tapaa, jolla Jumalaa on kuvattu useimmissa uskonnollisissa perinteissänne, juuri näin siellä on käynyt. Useimmat niistä ovat pelon ja vallan väärinkäytön perinteitä. Selväpiirteisten sääntöjen ja opinkappaleiden tarve ja pyrkimys hierarkkisiin organisaatioihin osoittavat aina, että kyse on pelosta ja vallasta. Sama asia on käynnissä myös uuden ajan henkisyydessä. Otetaan esimerkiksi ne monet ennustukset ja spekulatiiviset teoriat, joita nykyään on liikkeellä. Jos menette niihin mukaan kyselemättä omia perustuntojanne asiasta, saatatte tulla epävarmoiksi ja alkaa ihmetellä ”teenköhän tässä oikein?”, ”mitä jos jään junasta (tai avaruusaluksesta…) vuonna 2012?” tai ”ovatkohan chakrani tarpeeksi puhtaat päästäkseni 5. ulottuvuuteen?”
Tämäntyyppiset kysymykset eivät varmastikaan auta sisäistä kasvuanne. Minä pyydän teitä: kääntykää itsenne puoleen. Älkää keskittykö planeettojen ja tähtien liikkeisiin, ilmaston muutoksiin tai ”ylösnousseen mestarin” arvioon määritellessänne itsenne toteuttamisen tasoa. Te olette oman universuminne keskus, oman maailmanne standardi ja koetinkivi. Teidän ulkopuolellanne ei ole Jumalaa, joka tietää paremmin tai joka määrittää asioita puolestanne. Sen lisäksi, että se Jumala, jonka te aiemmin projisoitte itsenne ulkopuolelle, asustaakin teissä, tämä Jumala ei myöskään ole kaikkitietävä. Teissä ja kaikkialla luomakunnassa oleva jumalallinen periaate on leikkisä voima, joka kasvaa ja kehittyy avoimin ja odottamattomin tavoin.
Tässä mielikuvassa ”alemmalla” on epäilyksetön olemassaolon syy: se on polttoainetta kasvulle ja tyydytykselle. Valolla ja pimeydellä on oma roolinsa, ja hyväksymällä ne molemmat te valaistutte. Valoon kurkottaminen yksipuolisesti, jättäen pimeyden huomiotta tai taistellen sitä vastaan, mihin eräät henkiset ryhmät pyrkivät, luo tasapainottomuutta ja hienovaraista vastustusta (ja halveksuntaa) elämälle maan päällä.
Asioiden tekeminen väärin, virheiden tekeminen on aivan OK, ja saattaa jopa kasvattaa enemmän kuin virheiden välttäminen. ”Pahoissa asioissa” on valon siemen lepotilassa. Ainoastaan kokemalla pahan sisältä käsin voitte kokea hyvän kauniina, puhtaana ja aitona. Ette voi oppia ”ulkopuolelta”. Te, teissä oleva Jumala, on sukeltanut syvyyteen (aineelliseen todellisuuteen) tullakseen tietäväksi kokemusten kautta eikä käyttääkseen tietoa kokemiseen. Siinä mielessä kovinkaan moni asia ei jää henkisyyden ulkopuolelle. Kaikki kokemus on pyhää ja merkityksellistä. Älkää antako itseänne johdatettavan ulkopuolisin säännöin, jotka sanelevat mikä teille on terveellistä, oikeaa ja henkistä. Koetinkivi on oma sydämenne: jos jokin tuntuu teistä oikealta, silloin se on OK. Päästäkää kaikesta muusta irti.
Toinen epäjumala: yhteiskunnan standardit ja ihanteet
Toinen epäjumala, joka vieraannuttaa teitä alkuperäisestä sieluenergiastanne on ”yhteiskunta”. Ne standardit ja arvot, jotka säätelevät sosiaalista maailmaanne ja jotka siirtyvät teille kasvatuksen, koulutuksen ja työympäristön myötä. Monet yhteiskunnan ihanteet pohjautuvat pelkoon ja elämän kontrolloimisen ja organisoimisen tarpeeseen niin, että siitä tulee sievästi järjestetty leikkikenttä. Monet käyttäytymissäännöt eivät niinkään perustu siihen, mitä ihmiset todella tuntevat ja kokevat, vaan miltä käyttäytyminen näyttää ulkopuolelta käsin.Tällaisten ulkoisten käyttäytymisstandardien mukaan eläminen voi tuoda teille suuria paineita. Ajatelkaa vaikka pelkoa, ettei ”sopeuduta joukkoon”, ettei ole saanut aikaan riittävästi, ettei olla riittävän kauniita, ettei ole parisuhdetta, ja niin edelleen. Vertaamalla itseänne epätodellisiin menestyksen ja onnellisuuden mielikuviin teidän luova energianne jää jumiin, ettekä enää tunne oloanne kotoiseksi tässä maailmassa.
Kaikkien näiden määräysten ja kieltojen takia, joista on tullut kuin toinen luonto, te tuskin enää uskallatte tutkia omaperäistä luovuuttanne. Te pelkäätte astua pois tallatulta polulta. Mutta nimenomaan tämä omaperäinen sieluenergia, se energia, joka haluaa virrata ainutkertaisesti ulos teistä, on niin tervetullut Maahan! Se on juuri se osa teitä, jonka tarkoituksena on saada aikaan tietoisuuden muodonmuutos Maassa juuri nyt.
Kytkeytyminen luoviin impulsseihinne ja niiden ilmaiseminen omalla ainutkertaisella tavallanne vaatii usein, että poikkeatte yhteiskunnan tavoitteista ja ihanteista. Saattaa olla, että teidän luontainen itsenne tutkimisen rytmi ja itsenne ilmaiseminen aineellisella tasolla ei sovi yhteiskunnan aikatauluun tiettyjen asioiden saavuttamistavasta ja -ajasta elämän varrella. Saatatte ensin käydä läpi pitkän prosessin opetellessanne tuntemaan itseänne perinpohjin, ettekä saavuta tai tuota mitään ulkoisella tasolla. Vaikka tämä saattaa näyttää tehottomalta ja epäonnistumiselta ihmisten silmissä, te saatatte puurtaa hyvin kovasti sisäisellä tasolla keksien runsaasti arvokkaita asioita itsestänne. Tutkikaa kaikessa rauhassa keitä olette, minne teidän luontainen energianne teitä vie, ja sisällyttäkää se emotionaaliseen ja fyysiseen olemukseenne. Älkää kiinnittäkö huomiota ulkoiseen menestykseen. Keskittykää siihen, mikä teistä tuntuu hyvältä ja oikealta tai mikä saa teidät rentoutumaan ja inspiroitumaan. Jos löydätte sen elämäntavan ja koette sisäistä rauhaa ja hiljaisuutta, te saatte helpoimmin kosketuksen alkuperäiseen sieluenergiaanne.
Ihmisillä on paljon pelkoja siitä, mitä yhteiskunta sanelee heille ja odottaa heiltä. Omituista tässä on se, että ”yhteiskuntaa” sellaisenaan ei ole edes olemassa. On vain paljon ihmisiä yhdessä, joilla jokaisella on omat vilpittömät kaipuunsa jasyvään juurtuneet pelkonsa. Jokainen kaipaa olevansa vapaa sanan syvimmässä merkityksessä: olevansa yksinkertaisesti kuka on pelkäämättä tulevansa arvostelluksi ”toisten” toimesta. Siksi ajatelkaa aina uudestaan, kun olette kiinnittämässä runsaasti huomiota siihen mitä toiset teistä ajattelevat. Teistä on itse asiassa tulossa myös näiden toisten pahimpia vihollisia, sillä alistumalla heidän sääntöihinsä ja pelkäämällä heidän arvosteluaan te pidätte vääriä ihanteita elossa ja tukahdutatte molemmat osapuolet vielä pahemmin. Teistä tulee ”yhteiskunta” joillekin muille.
Erityisesti te, jotka olette uuden aikakauden pioneereja, voitte olla esimerkkinä ihmisille, jotka ovat joutuneet pelon valtaan. Te olette se esimerkki, kun aidosti olette oma itsenne, kuuntelette tarkasti tunteitanne, elätte niiden mukaan ja päästätte irti ulkopuolisesta arvostelusta. Nämä arvostelut syntyvät pelosta eivätkä rakkaudesta, ja usein ne pohjautuvat vanhoihin sääntöihin ja käytösmalleihin, joiden alkuperää ei kukaan muista. Nämä vanhat standardit, joilla ei enää ole mitään yhteyttä ihmissydämeen, odottavat tullakseen muunnetuiksi sisältäpäin ihmisten toimesta, jotka uskaltavat avata uusia näkymiä. Yhteiskunta odottaa teitä; se odottaa innostuneita ihanteita ja standardeja, jotka auttavat ihmisiä saamaan yhteyden omaan sydämeensä ja omiin aitoihin toiveisiinsa. Te vaikutatte tietoisuuden kollektiiviseen muodonmuutokseen olemalla rakkauden esimerkkejä sen sijasta, että olisitte pelon kannattajia.
Uskaltakaa kutsua esiin leikkisä, lapsenomainen osa itsestänne. Ottakaa usein kosketus omaan sisäiseen lapseenne: se tietää oikein hyvin mitä se haluaa. Usein te ette ollenkaan aisti mitä sydämenne todella kaipaa ja teistä tuntuu, että olette menettäneet intohimonne. Se johtuu siitä, että ette enää anna sisäisen lapsen leikkiä, fantasioida ja unelmoida. Kun mittaatte itseänne ulkoisten käytösmallien mukaan (mikä on sopivaa minun ikäiselleni, sukupuolelleni, sosiaaliselle taustalleni), te rajoitatte itseänne, ettekä anna lapsen, sen unelmoijan ja visionäärin viedä teitä noiden rajojen ulkopuolelle ja kytkeä teitä ”sisäiseen käytösmalliinne”.
Teillä kaikilla oli syntyessänne inspiraatio, halu ilmentää jotakin maan päällä sekä itseänne että toisia (”yhteiskuntaa”) varten. Te ette ole tulleet tänne elämään norsunluutornissa. Te olette osa Maan kollektiivista tietoisuutta ja te olette tulleet tänne olemaan muutosjohtajia ja innoittajia. Se tekee teistä onnellisia ja tyydyttyneitä. Kun otatte yhteyttä sisäiseen lapseenne ja jälleen kerran tunnette tuon alkuperäisen intohimon taian, kuvitteelliset rajat ja rajoitukset poistuvat ja löydätte oman tienne elämässä paljon helpommin ja kevyemmin. Mitä enemmän vapautatte itseänne näistä epäjumalista, jotka pitävät teidät pieninä ja pelokkaina, sitä enemmän te elätte vapauden tunteesta ja sydämelle antautumisesta, ja sitä enemmän maailmankaikkeus tukee teitä ja tarjoaa teille tarvittavat välineet saadaksenne intohimonne toteutumaan.
3. Kolmas epäjumala: toisten sääliminen ja heidän kärsimyksiinsä osallistuminen
On kolmaskin epäjumala, jonka haluaisin mainita ja joka ehkä askarruttaa teitä eniten jokapäiväisessä elämässä. Se on kanssaihmisten sääliminen, heidän taakkansa jakaminen kärsimällä yhdessä heidän kanssaan. No nyt saatatte kysyä: kuinka tämä voi olla epäjumala? Eikö minun ole tarkoitus pitää yhtä toisten kanssa, erityisesti lähimpieni kanssa, ja auttaa heitä jos voin? Puhun tässä nyt teidän taipumuksestanne kytkeytyä ympärillänne oleviin ihmisiin niin vahvasti, että joudutte vedetyiksi heidän tuskaansa, heidän ongelmiinsa ja negatiivisiin tunnetiloihinsa, ja menetätte kosketuksen omaan ytimeenne ja sisäiseen rauhaan. Tällainen sääli ja myötäkärsiminen ei ole teidän velvollisuutenne, se ei auta sitä toista ihmistä eikä se ole oikein henkiseltä näkökannalta.Mitä kutsutte ”suureksi herkkyydeksi” on paljolti niin avoimena olemista toisen ihmisen energialle, että se pyyhkäisee teidän omanne pois. Teidän empatianne (ts. kyky tuntea toisen ihmisen mielialoja ja tunnetiloja) ei ole siinä tapauksessa riittävässä tasapainossa sen ajatuksen kanssa, että kyseisen ihmisen negatiiviset energiat kuuluvat heille eivätkä teille. Te ette tajua tarpeeksi selvästi, että tällä negatiivisuudella on tärkeä rooli toisen ihmisen elämässä ja että te saatatte valaista heitä myötätunnolla ja ymmärtämisellä, mutta jos kärsitte heidän kanssaan, se ei ole kenellekään hyväksi.
Tietenkin te tahtoisitte mielellänne nähdä lähimmäisenne viettävän onnellista ja tyydyttävää elämää (olipa kyse puolisosta, lapsesta, vanhemmasta tai ystävästä). Te toivoisitte, että he voisivat paremmin ja että heidän ongelmansa ratkeaisivat. Muistakaa silti aina, että heidän ongelmansa ovat heidän omia luomuksiaan. Ihmissuhdeongelmat, rahaongelmat, terveysongelmat, psykologiset häiriöt… ne kaikki peilaavat syvään juurtuneita sisäisiä ristiriitoja sielussa. Jossakin syvällä ihmiset haluavat kokea näitä ongelmia päästäkseen selvyyteen jostakin. Saattaa näyttää, että he ovat uhreja, erityisesti jos he kiertävät kehää yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta usein se merkitsee, että he yhä haluavat kokea jonkin puolen kyseisestä ongelmasta vielä perusteellisemmin ja etteivät he vielä ole avoimia teidän avullenne. Jos kuitenkin yritätte auttaa heitä, teistä tulee helposti tyrkyttäviä ja kontrolloivia, ja te kulutatte omat energiavarastonne loppuun. Silloin te lakkaatte uskomasta antautumiseen elämäntapana.
Antamalla liian paljon tai epäsopivasti te tuhlaatte energiaa ja kytkette itsenne emotionaalisesti autettavaan henkilöön. Se tekee teidät riippuvaisiksi toisesta henkilöstä, jotta voisitte tuntea olonne hyväksi. Teidän emotionaaliset energianne menevät sekaisin, ja se on yksi suurimmista syistä vahvuuden, elinvoiman ja itsetunnon menettämiseen. Harvat asiat rikkovat energiaanne niin helposti kuin sitkeä velvollisuudentunto, syyllisyys ja vastuu jostakusta toisesta.
Tällaisessa ”auttavassa suhteessa” syntyy usein valtakysymyksiä, vaikka kukaan ei niin tarkoittanut. Antamalla liian paljon tai epäasianmukaisesti auttaja itse asiassa yrittää peittää sisäistä tyhjyyttä, jota ei huomaakaan, jos puuhailee jonkun toisen kanssa. Jonkun toisen auttaminen saattaa saada teidät tuntemaan itsenne vahvemmiksi ja itsevarmemmiksi. Hän, joka saa kaiken tämän huomion teiltä, kokee sen hienona ja mukavana, ja pian hän huomaa, että hän voi vaikuttaa teihin mielialoillaan ja tunnetiloillaan. Hän tietää, että jos hänen asiansa menevät huonommin, hän saa enemmän huomiota teiltä (koska te haluatte niin kovasti hänen toipuvan). Sen vuoksi ”kärsijä” aistii, että hänellä on teihin valtaa ja että uhrin rooli kannattaa säilyttää. Tällaisessa suhteessa tapahtuu voimakasta energianvaihtoa, ja se tyhjentää teitä molempia, koska se ei ole linjassa sen kanssa, mitä teidän sielunne todella haluavat. Siinä tavassa, jolla saatatte toinen toisenne hyvin rajoittaviin rooleihin, ei ole mitään henkistä totuutta. Lopulta auttaja turhautuu, koska kärsijä ei edisty riittävästi: muuttuminen ei ole kärsijän edun mukaista, sillä hän on verhoutunut uhrin rooliin. Ja kärsijä juuttuu yhä enemmän uhrin rooliinsa. Hän kaivautuu siihen syvemmälle, mikä voi halvaannuttaa hänet täysin. Molemmat suuttuvat ja syyttävät toisiaan.
Te tunnette helposti sympatiaa ja olette pahoillanne läheistenne vuoksi. Erityisesti valotyöntekijäsielut, joilla on voimakas halu levittää valoa ja tietoisuutta maan päälle, ovat hyvin herkkiä toisten kärsimiselle. Teille on vaikeaa nähdä maailmanlaajuista kärsimystä, esimerkiksi seuduilla, joissa köyhyys tai sodat ovat tehneet tuhojaan, tai nähdä ympäristön tuhoutuvan ja saastuvan. Mutta kun kyse on teidän henkilökohtaisessa ympäristössänne tapahtuvasta kärsimisestä, se vaikuttaa teihin kaikkein syvällisimmin. Ja juuri siinä teillä on haasteena ottaa oma voimanne takaisin.
On tärkeää tajuta, että te ette auta ketään tekemällä itsenne pienemmäksi. Usein te ajattelette, että jos imette ja nielette osan toisen ihmisen tunnetiloista, saatte heihin paremman yhteyden ja siten autatte heitä. Ikään kuin jaatte taakan. Mutta ottamalla toisen hankaluuksia itsellenne te vain kaksinkertaistatte taakan. Varjot tummenevat. Menemällä mukaan toisen ihmisen kärsimykseen hänessä oleva kielteisyys pirstoo ja murskaa teidän voimanne. Te ajattelette, ettette ole oikeutettuja olemaan onnellisia, rauhallisia ja tyytyväisiä toisten kärsiessä. Tämä on paha virhe. Tosiasiassa juttu on päinvastoin.
Jotta toista voisi todella auttaa, teidän on suunnattava energianne ongelman ratkaisuun eikä itse ongelmaan. Sen tekemiseksi teidän on tehtävä itsestänne isompia eikä pienempiä. Mitä enemmän itsetietoisuutta ja itsenäisyyttä te säteilette, sitä enemmän te edustatte ”ratkaisun energiaa” ja sitä enemmän te voitte merkitä jollekin toiselle uuvuttamatta itseänne. Jos aiotte kärsiä heidän kanssaan, te todellakin vain vahvistatte ongelmaa. Jos pysytte tasapainoisina ja tyyninä ettekä resonoi toisen raskaita tunnetiloja, te avaatte toisen näkökulman, toisen tavan katsoa ongelmaa. Juuri silloin kun ette resonoi ongelman energiaa, te luotte siihen uutta valoa.
Aito henkinen ohjaus ei koskaan pidä sisällään jonkun toisen ongelman ratkaisemista. Pikemminkin se merkitsee valon ja tiedostamisen majakkana olemista heille, jolloin heidän ongelmansa peilautuvat takaisin heille itselleen siten, että he voivat katsoa sitä toisin. He voivat nähdä ongelman merkityksen ja arvon. Ongelma palauttaa heille vapaan tahdon ja vastuun tunteen. Jokin sisällänne koskettaa heidän sydäntään ja inspiroi heitä: se on rakkauden energia. Se on hyväksymisen energia. Tällä tavoin te tarjoatte heille ”ratkaisun energian”, ei tekemällä jotain heidän puolestaan, vaan olemalla sitä. Se on valotyötä: olemalla oma itsenne, olemalla rauhassa itsenne kanssa ja säteilemällä sitä rauhaa toisille. Se ei ole toisten ihmisten taakkojen kantamista tai ratkaisujen löytämistä heidän ongelmiinsa. Se on ratkaisun energian kantamista omassa olemuksessanne ja sen avointa jakamista toisten kanssa. Se on teidän tehtävänne ydin maan päällä, sitä tarkoittaa valon tuominen.
Itselleen aitona oleminen, itsestään hyvää huolta pitäminen ja oman intuitionsa kuunteleminen ovat edellytyksiä rakkauden taajuuden ankkuroimiseksi maapallolle. Juuri sitä sielunne teiltä haluaa. Aina kun annatte toisten riistää energianne tai annatte liikaa itsestänne joko pelosta ja hallinnan tarpeesta, osa valostanne pirstoutuu ja teidän on voimistuttava ja parannettava itseänne emotionaalisesti saadaksenne takaisin luontaisen tasapainonne ja elinvoimanne. Huomatkaa, kuinka tätä tapahtuu jokapäiväisessä elämässänne. Jos kannatte huolta toisista ihmisistä, tai siitä kuinka he suhtautuvat teihin tai kuinka teidän pitäisi auttaa heitä, ja ajatuksenne kiertävät kehää ja samat tunnetilat toistuvat, te olette urautuneet pelkoon ja hallintaan. Usein teillä on taipumus antaa energiaanne pois, koska luulette, että olette parantamassa asioita, auttamassa ihmisiä pulasta tai ratkaisemassa jotain ongelmaa. Mutta huomatkaa: palveleeko myötävaikutuksenne todellakin ongelman ratkaisua vai vahvistaako ja pitkittääkö se ongelmaa? Kysykää itseltänne, oletteko itse asiassa palvelemassa epäjumalaa oman sisäisen valonne sijasta.
Yritykset asioiden hallintaan saamiseksi näyttävät monesti oikeilta ja järkeviltä, mutta usein kyseessä on vain pelko, joka siihen pakottaa. Te olette monesti väsyneitä ja nääntyneitä kaikista ponnistuksistanne elämänne eri alueilla, mutta usein te vain jäätte niihin ja teistä tuntuu, että teidän velvollisuutenne on käyttää vielä enemmän energiaa niihin. Luulette, että te olette sen velkaa jollekin, jollekin organisaatiolle, yhteisölle tai jopa Jumalalle. Mutta aina kun tunnette itsenne emotionaalisesti nääntyneiksi vieden asioita liian pitkälle, silloin on todellakin aika päästää irti ja löytää hiljaista tilaa itsellenne. On aika päästää maailmasta irti ja kääntyä sisäänpäin. Tasapainossa pysymiseksi on hyvin tärkeää katkoa köydet hetkeksi ja ottaa uusi yhteys sisäiseen lapseen. Ottamalla yhteyden lapseen te herätätte myös enkeli-itsenne, sisäisen lapsen hoitajan. Otatte yhteyden ”alempaan minäänne” ja ”korkeampaan minäänne”, ja tuntemalla ne sisällänne ja kuuntelemalla niitä huolella te alatte aistia, kuinka ne voivat leikkiä yhdessä iloisesti teidän ollessanne läsnä. Tulee selväksi, mitä asioita teidän on tehtävä tai tavoiteltava ollaksenne jälleen tasapainossa ja rauhassa.
Oman intohimon löytäminen ja sen seuraaminen
Syntyessään jokaisella on intohimo. Kuvitelkaa, että se intohimo on kaunis punainen ruusu. Kuvitelkaa, että juuri ennen kuin synnytte, te seisotte taivaan reunalla pitäen tuota ihanaa punaista ruusua kädessänne. Vaikka saatatte epäröidä hyppäystä maalliseen maailmaan, jopa ihmetellen alakuloisesti kykenettekö todella siihen, te aistitte syvällä sisällänne palon, intohimon, joka näyttäytyy teille punaisena ruusuna. Kuvitelkaa nyt ottavanne sen loikan, te ruumiillistutte, ja nyt teillä on se ruusu sisällänne: vatsassanne ja sydämessänne. Antakaa nyt ruusun energian tulla luoksenne. Sallikaa alkuperäisen intohimonne, teidän inspiraationne näyttäytyä itsellenne tällä hetkellä.Katsokaa ruusua, miltä se nyt näyttää? Tarttukaa ensimmäiseen mielikuvaan, joka mieleenne tulee. Näyttääkö ruusu hieman surulliselta ja kuluneelta vai säteileekö se eloisasti? Näettekö ruusunnupun vai kukoistavan kukan? Tarvitseeko se jotain teiltä tällä hetkellä? Ehkäpä lisää vettä tai auringonvaloa tai hieman enemmän rakkautta ja huolenpitoa, vai haluaako se siirtyä toiseen paikkaan, hoivaavampaan ympäristöön? Kuvitelkaa, että annatte sille juuri sitä mitä se tarvitsee, ja tuntekaa kuinka se vaikuttaa teihin sisäisesti.
Punainen on maapallon ja juurichakran väri. Punainen on intohimon väri. Usein teidän oma intohimonne pelottaa teitä. Pelkäätte antaa tämän alkuperäisen virtauksen ilmaista itseään avoimesti elämässänne, koska se on vastoin sitä, mitä yhteiskunta tai perinne pitää asianmukaisena, oikeana ja terveenä. Jokaisessa teissä on kuitenkin jokin alkuperäinen intohimo ja innoitus, mikä on teidän olemassaolonne nimenomainen lähde tässä ja nyt. Te ette voi tuntea todellista tyydytystä ja innoitusta, ennen kuin sallitte tuon energian virrata elämänne läpi ja ohjata sitä. Antautumisen ydinolemus elämäntapana on siinä, että te luovutatte itsellenne, sielunne intohimolle sen innoituksen, josta nykyinen elämänne sai alkunsa.
On muutamia keinoja, joilla voitte tunnistaa oletteko yhteydessä sielunne intohimoon.
1. Innoituksen tunteminen – missä tahansa se virtaa, siellä teidän tulee olla
Antautuminen elämäntapana merkitsee, että annatte teitä aidosti innoittavan asian johdattaa itseänne. Antautuminen ei ole passiivista energiaa. Antautumalla sille, joka todella motivoi ja innoittaa teitä, te avaatte portin elävälle ja aktiiviselle sisäiselle energiavirralle. Löytääksenne tuon virran itsellenne teidän on saatava selville, millaisissa toiminnoissa teidän energianne virtaa luonnollisesti. Mitkä asiat saavat teidät tuntemaan itsenne onnelliseksi ja rauhalliseksi? Millaisessa ammatissa tai puuhassa tunnette, että asiat rullaavat vaivattomasti ja sulavasti? Mikä on näiden asioiden tai toimien ydinolemus? Tuntekaa sen ydinolemus – ja tietäkää, että tämä ydinolemus saattaa muotoutua monenlaisin tavoin.
2. Omien taipumusten kuunteleminen - se mitä teette luonnostaan, siinä te olette hyviä
Tunnistaaksenne oman intohimonne teidän on tajuttava, että se on aina jotakin sellaista, mikä on teille hyvin luonnollista. Se on jotakin sellaista, jokin toiminta tai ammatti tai ilmaisumuoto, johon tunnette vetoa, josta olette innostuneita ja jonka tekemisestä nautitte. Se on jotakin sellaista, mikä on teitä lähellä ja teille luontaista, melkein itsestään selvää omasta näkökulmastanne. Saadaksenne luontaiset lahjanne tuottamaan hedelmää teidän on ehkä opittava joitain taitoja tai hankittava jotakin muodollista koulutusta, mutta se on teille suhteellisen helppoa ja riemukasta. Teidän intohimonne on jotakin, johon kykynne ja lahjanne ovat virittäytyneet; se sisältää toimintoja, joissa olette hyviä alusta alkaen.
3. Selvien rajojen pitäminen ja uskallus sanoa ”ei” – ottakaa itsenne vakavasti
Olette itsellenne antautumisen virrassa, jos otatte itsenne riittävän vakavasti sanoaksenne ei asioille tai ihmisille, jotka estävät tai katkaisevat sen virran. Voitte seurata omaa intohimoanne vain, jos uskallatte sanoa ei sille, mikä ei sovi teille tai ei tunnu teistä oikealta. Antautuminen itsellenne, ainutlaatuiselle innoitukselle, vaatii joskus varhaiskypsyyttä ja itsepäisyyttä. Seisomista syrjässä ja luottamista sydämenne viesteihin, vaikka ihmiset sanovat, että olette typeriä. Kyse on uskollisuudesta itselleen. Uskaltakaa olla mahtavia, uskaltakaa vaikuttaa! Siihen ei itse asiassa ole vaihtoehtoa. Vaihtoehto olisi, että luonnollinen innoituksen virta juuttuu paikalleen ja tyrehtyy, ja alatte tuntea itsenne turhautuneeksi, tyhjäksi, vihaiseksi ja tyydyttämättömäksi. Jos ette valitse itsenne puolesta, valitsette itseänne vastaan. Ruusun, intohimonne energia kuihtuu ja se luo psykologisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, vieraantumista ja lopulta masennusta. Uskaltakaa siksi sanoa ei, uskaltakaa ottaa tilaa, jossa on selvät rajat. Älkää pelätkö olevanne ”egoistisia” epäjumalien määritelmien mukaan.
4. Kärsivällisyys ja rytmi – tehkää se vaihe vaiheelta
Jos olette yhteydessä sielunne energiaan, innoitukseenne, se raivaa teille polun jokapäiväisessä elämässänne. Saatte tilaisuuksia (kohtaamienne ihmisten tai tilanteiden muodossa) siihen tahtiin ja rytmiin, joka teille sopii. Jos haluatte virittäytyä tähän ilmentämisen virtaan, pysykää nykyhetkessä ja edetkää vaihe vaiheelta. Älkää ehättäkö kaikkien niiden asioiden edelle, joiden on tapahduttava, jotta unelmanne ja intohimonne toteutuvat. Elämä pitää huolta teistä, teidän ei tarvitse pitää huolta elämästä. Tuntekaa vain intohimonne ja luottakaa se sisimmässänne olevan Jumalan käsiin. Antakaa sisäisen enkelin pitää sisäisen lapsenne unelmat ja kaipaukset ja huolehtia niistä. Antautukaa ja luottakaa!
Paljon kiitoksia, että olitte täällä tänään. On suuri ilo olla kanssanne ja muistakaa, että se minä joka näin sanoo, edustaa myös hyvin paljon teidän omaa energiaanne. Teidän oma energianne antaa teille merkkejä ja pyytää teitä: uskaltakaa elää, uskaltakaa olla keitä te olette!
© Pamela Kribbe 2007www.jeshua.net
18.3.2007
Englannin kielestä suomentanut Tapio Närhi
http://www.jeshua.net/fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti