Anteeksianto

Antakaamme Anteeksia

Pelko kahlitsee maailmaa. Anteeksianto Vapauttaa sen.
Aina Kun Tuomitset Toisen, Estät Omaa Kehitystäsi.

Anteeksianto on kuin sydämmen laulua joka päästää irti kaikesta siitä mitä emme ole.
Anteeksianto on niin voimakas että se voi kadottaa mailmankaikkeuden.
Antamalla anteeksia itsellemme löydämme itsemme. Idea on siinä, että on opittava antamaan anteeksia pästäkseen Kotiin.
Rikastutamme muistiamme sillä ettei olekaan pahoja tekoja niinkuin ei hyviäkään tekoja.
On vain kokemuksia kokemalla itsemme.
Se on suurta Rakkautta antaa anteeksia pahantekijälle.

"Väkivalta voi viime kädessä kohdistua ainoastaan kehoon. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö keho voisi kohdella toista kehoa väkivaltaisesti ja jopa tuhota sen. Jos tuho itsessään on mahdottomuus, mikään tuhottavissa oleva ei voi olla todellista.
Sen tuhoaminen ei oikeuta vihaan. Sikäli kuin uskot, että se oikeuttaa, hyväksyt itsessäsi valheellisia lähtökohtia ja opetat niitä muille. Sanoma, jota ristiinnaulitsemisen oli tarkoitus opettaa, oli se, että vainoamisessa ei tarvitse nähdä minkäänlaista väkivaltaa, koska sinua ei voida vainota. Jos vastaat vihalla, pidät omaa tuhoasi mahdollisena ja suhtaudut siis itseesi mielenvikaisesti". ( Maailman kaikkeus katoaa. Gary R. Renard)

Silloin kun tiedostamme sen miten kalliarvoisia kokemuksia pahantekijät ovat antaneet, niin kaikki muuttuu Rakkaudeksi.
Meille annettiin Vapaa Tahto, vapaus valita valintojen kautta.
On mahdollisuus kokea anteeksiantamattomuus, jotta kokisimme anteeksiannon. Pelko ja negatiivisuus ovat Valon työkaluja kokiessaan itseään.
Kuinka voimme tietää mitään esim. kuumasta, jos emme olisi kokeneet kylmää?
Se on ainakin varmaa, että anteeksianto sytyttää Valon, ja Valon edestä poistuu aina pimeys. Maanpäällinen elämämme kaksinaisuudessa on kuin Helvetissä eläs. Ja sitä me olemme halunneet myös kokea. Kokeaksemme Rakkauden ja Valon sisällämme, ja sen tien avaa anteeksianto.

Kun antaa anteeksia Sydämmellä, niin keventää kantamaansa reppua, kunnes yhtenä päivänä huomaa, että reppu on tyhjä.
Antamalla anteeksia itselle mahdollistaa anteeksiannon myös toisille.

"Minä olen - mitä minä olen?" Luominen on siis Jumala tutkimassa itseään kaikin kuviteltavissa olevin tavoin - jatkuvaa, ääretöntä tutkimista jokaisen meidän kauttamme.


.