ARKKIENKELI URIEL: Tiedostava vai täysinäinen mieli?

Ihmismatkanne mestaruus luodaan tietoisen elämisen kautta





Pyydätte oivallusta elämänne tarkoituksesta ja haluatte olla esimerkki voimallisesta elämisestä, mikä on mahdollista, silloin kun olette integroituneet korkeimpaan energiapotentiaaliinne. Haluatte olla tietoinen tavoista, joilla voimaanne käytetään todellisuutenne luomisessa, kyetä keskittymään sellaisella aikomuksella, että ilmennätte välittömästi taianomaisen elämän, mikä tapahtuu toimiessanne virrassa joka hetki. Tämä on tiedostamista, kun mieli on täysin yhdistynyt henkeen, energiaan, aikomukseen ja täyteen tietoisuuteen voimastanne.

Tietoisuus on oleellista transformaatiolle, mikä on elämäntarkoituksenne ja elämän tarkoitus. Tämän haastaa täysinäinen mielenne - kokoelma elämien kokemuksista, uskomuksista, tunteista, tuntemuksista ja yhteyksistä, mitkä palvelevat parantumistarkoitusta, mutteivät ole korkein tarkoituksenne. Parantuminen missä tahansa elämässä on vapautumista rajoituksista ja energiatasapainottomuuksista ja se on tarkoitus. Mutta elämillänne on monta tarkoitusta, joihin päästään, kun mieli on kirkas ja tyhjä jatkuvasta keskittymisestä parantumissykleihin, joiden loppuunsaattamista se ei voi ilmentää, koska se on mahdollista vain mielen ollessa harmoniassa ja tietoinen. Täysinäinen mieli ei ole tietoinen, se on täynnä itseään ja omia ajatuksiaan. Tietoisuuden saavuttamiseksi sen on harmonisoiduttava korkeampaan energiataajuuteen.

Mieli on keskittynyt omaan tyydytykseensä, mikä on sen vahvistuksen saaminen, mitä se etsii jatkuvan parantumisen kautta. Mielenne kiireisyys on myös sen täysinäisyyttä. Täysinäinen mieli keskittyy parantumiseen, etsii aina parannusta ja kutsuu lukemattomia parantumistilaisuuksia luokseen. Tietoinen mieli tietää parantumisen yhdeksi askeleeksi polullaan ja etsii parantumista parantumisen tuolla puolen, mikä on integroituminen ja sopusointu. Kun integroituminen tapahtuu, tietoinen mieli tietää, että muutos on tapahtunut ja se integroituu parantumiseen. Täysinäinen mieli vain etsii uutta parantumistilaisuutta täyttääkseen itsensä ja jatkaakseen kiireisyyttään.

Ihmismatkanne mestaruus luodaan tietoisen elämisen kautta, missä mieli etsii integroitumista, jotta parantumisesta voi tulla oppimista, mikä johtaa kasvuun ja transformaatioon. Transformoitunut mieli on se, joka ylösnousee. Täysinäinen mieli ei koskaan parannu, koska se ei koskaan integroidu oppimiseen. Onko mielesi tietoinen täydestä parantumissyklistään vai onko se täynnä omaa parantumistarkoitustaan? Miten monta parantumissykliä koet, ennen kuin integroitumisesta ja transformaatiosta tulee mahdollista sinulle? Miten voit tehokkaasti integroitua parantumiseen ja tulla tietoiseksi siitä kehittyvästä polusta, mikä on matkasi? Anna täysinäisen mielen päästää irti tuskastaan ja parantumistarkoituksestaan, jotta se voi olla tietoinen korkeammasta polusta ja ylösnousemustarkoituksestasi, integroituen täysin korkeimpiin puoliisi ja nauttien taivaasta maan päällä.
 

Mitä sinä/minä haluamme kuulla?
Kommunikoinnin eri tasot, joihin sisältyvät eri äänemme, tunteemme, suodattimemme ja prosessorimme, aktiiviset tai passiiviset halumme, uskomuksemme ja odotuksemme, voivat saada aikaan paljon väärää kommunikointia. Ei siksi, ettemme puhuneet selvästi, vaan koska emme ilmaise kaikkea, mitä haluamme kuulla tai tietää keskustelussa. Tilanteissa missä meillä on suuret odotukset jostain ihmisestä tai lopputuloksesta, tiedämme jo etukäteen, mitä haluamme kuulla. Tai meillä on uskomus siitä, mitä joku haluaa kuulla, ja yritämme räätälöidä sanamme tyydyttämään hänen odotuksensa. Ja siitä koituu meille aina "maksu" - todellinen tai kuviteltu.

Jokainen meistä haluaa saada tarpeensa tyydytettyä ja mitä runsaammin olemme panostaneet johonkin ihmiseen tai tilanteeseen, sitä suurempi on sitoutumisemme haluttuun lopputulokseen ja tarpeeseemme kuulla tietty vastaus. Emme tietenkään kysy tuolta ihmiseltä suoraan - se on liian riskaabelia. Sen sijaan käytämme passiivista kommunikointia, annamme vinkkejä ja esitämme johdattelevia kysymyksiä. Vaimo joka kysyy mieheltään, näyttääkö hän lihavalta jossain asussa, haluaa tämän kertovan hänen olevan kaunis. Joltain sen kysyminen, hyväksyykö tämä jonkin teon, on vahvistuksen pyytämistä. Silloin kun tunnemme pakkoa tällaisten kysymysten esittämiseen, meidän pitäisi kysyä itseltämme: "Mitä haluan kuulla ja miksi?"

Passiivisuus kommunikoinnissamme saa meidät näyttämään manipuloivalta. Liika eteneminen saa meidät näyttämään kontrolloivalta. Avain kommunikoinnin tasapainottamiseen on kiintymättömyys, missä käymme keskusteluja, jotka ovat maadoittuneet totuuteen ja todellista jakamista sen sijaan, että etsimme vahvistusta ja tunnustusta vakuuttamaan meidät omasta totuudestamme jonkin tilanteen osalta. Odotukset siitä, mitä haluamme kuulla, heijastavat muutakin kuin tarpeitamme - ne paljastavat tarvitsevuutemme, alueet joilla haluamme jonkun kertovan sen, mitä haluamme kuulla. Kun mennään vielä pidemmälle, voimme kysyä, miksi vahvistus on näin tärkeää meille, millaisen loppuunsaattamisen tai päätöksen haluamme ja mitä tarkoitusta tämä täyttää elämässämme.

Joskus meidän on kuultava, että olemme kaunis. Niinpä sen sijaan, että esitämme johdattelevan tai manipuloivan kysymyksen, kuten "Pidätkö minua viehättävänä?", voisimme olla rehellinen: "En tunne olevani viehättävä. Ole kiltti ja sano minulle, että olen kaunis." Saako tämä teidät nauramaan? No, se on rehellistä, se ei laita toista ihmistä valokeilaan ja näyttää oman haavoittuvuutemme, kun myönnämme tarvitsevuutemme. Ja se saa aikaan vähemmän jännittyneen ja dramaattisen tilanteen. Pyysimme sitä, mitä halusimme kuulla, ja toivottavasti kuulemme. Sitten voimme työstää tunteitamme omasta arvosta ja rakentaa sisäistä arvoydintämme, jotta ympäröimme itsemme ihmisillä, jotka arvostavat, rakastavat, kunnioittavat ja vaalivat meitä, koska teemme jo itsellemme noita asioita eikä meidän tarvitse manipuloida kommunikointiamme saavuttaaksemme sen.
 
Pimennysdraama jatkuu
Oliko viime viikko rankka sinulle? Olitko pisteessä, missä et vain kestänyt enää yhtään? Et ole yksin, tunsimme kaikki niin. Tämä viikko päättää kesäkuun pimennysjakson - lopultakin. Kyse ei kuitenkaan ole kutsusta olla iloinen, että se on ohi, ja palata vanhoihin tapoihimme. On aika integroitua opittuun ja kulkea eri polkua. Lue eteenpäin …

Yksi pimennys vielä tässä kuukausijaksossa ja sitten pääsemme selville vesille - tällä erää. Tämä on ollut hullu energiakuukausi, jossa on ollut monia ylä- ja alamäkiä, vanhojen asioiden tulemista viimeiseen tarkasteluun, joiden luulimme jo kuolleen ja olevan kuopattuja, tai universumin ei kovin lempeitä tönäisyjä elämänpolustamme, suhteistamme, tavastamme käyttää energiaamme ja aikomuksiamme, itsearvostuksestamme tai monista asioista, joita ehkä olemme lykänneet kuukausia tai vuosia ja jotka nyt muistuttavat meille, ettei ole mitään nykyhetkeen verrattavaa aikaa niiden käsittelemiseen.

Päivällisellä erään ystäväni luona tänä viikonloppuna hänen tuolinsa hajosi yhtäkkiä ja hän putosi lattialle. Hänelle ei käynyt kuinkaan ja nauroimme, mutta se oli hänelle muistutus, ettei hänen talonsa vanha kalustus enää tukenut häntä. Keskustelun jälkeen järjestelimme vähän huonekaluja ja muutimme koko energian hänen olohuoneessaan. Kummallista kyllä, kaikki hänen vanhat huonekalunsa hajosivat siirrettäessä. Vanhan energian oli aika mennä ja hän sai viestin.

Silloin kun pyydämme, että meille näytetään mestaruutemme, olemme voimallisesti jumaluudessamme, saamme elämän, jonka tiedämme voivamme saada ja integroidumme moniulotteiseen itseemme, niin hyväksymme myös vastuun tästä voimasta ja osoitamme valmiutemme mennä energiavaihdon läpi. Tämä vaihto on kaksiosainen prosessi: päästämme irti jostain luodaksemme tilaisuuden vastaanottaa sen korkeamman puolen. Vaihtaaksemme tyydyttävämpiin ihmissuhteisiin, kaikki uskomuksemme ja tunteemme vanhoista suhteista täytyy päästää irti. Saadaksemme taloudellista turvaa, meidän on päästettävä irti kaikista rajoittavista uskomuksista liittyen yltäkylläisyyteen ja itsearvostukseen. Irtipäästäminen on ensimmäinen askel, uuden energian päästäminen sisään on toinen. Toista ei voi tapahtua ilman toista.

Kulunut viikko oli kova oppitunti monille, koska se paljasti ne monet tavat, joilla rajoitamme omaa elämänpolkuamme. Haluamme saada mestarillisen elämän, mutta toimimme ja ajattelemme kuin uhri. Haluamme olla voimakas, mutta toimimme ja ajattelemme, kuin meillä ei olisi mitään kontrollia omaan kohtaloomme. Haluamme iloa ja rakkautta ja luulemme, että nuo asiat on tultava joltain toiselta. Kun lähestymme tämän pimennyskauden loppua, meillä on muutama lisätilaisuus kutsua tätä muutosenergiaa todellisuuteemme. Se mitä valitsemme, paljastaa todelliset uskomuksemme, se miten toimimme, määrittelee, mitä pidämme mahdollisena, ja se mistä olemme valmis luopumaan, on vihreä valo, minkä universumi tarvitsee tietääkseen, että olemme sitoutuneet itseemme ja unelmiimme, jotta sanoessamme "minä olen mestari" todella tarkoitamme sitä.
 
Indigonaisen vallankumous
Olin pari viikkoa sitten tapahtumassa, mihin osallistui yli 250 naista. Energia oli upeaa. Tapasin monta vahvaa ja voimaantunutta yrittäjää, joilla oli visio lahjojensa ilmaisemisesta ja motivaatiota ja energiaa jakaa viestinsä maailman kanssa. Muutama mies osallistui vaimonsa kanssa (minun täytyi ihailla heidän rohkeuttaan olla niin monien naisten joukossa) ja he antoivat tukea ja olivat kiinnostuneita vaimonsa visioista. Ajattelin, miten erilainen tämän sukupolvi oli kuin äitinsä, joista monet elivät pientä, rajoittunutta ja äänetöntä elämää, usein aviomiehensä elämän ja menestyksen varjossa.

Useimmat naiset siellä olivat noin 40-, 50-vuotiaita - toinen samankaltaisuus, jonka havaitsen indigonaisissa, jotka eivät löydä omaa ääntään tai visiotaan ennen tuon iän saavuttamista. Johtuu se sitten siitä, että he ovat kasvattaneet lapsensa ja heillä on nyt aikaa tutkia elämän toista aluetta tai he ovat törmänneet lasikattoon urallaan ja tietävät, että ainoa tapa voimaantua on luoda oma bisnes, lopulta indigot hyväksyvät yksilöllisyytensä ja riippumattomuutensa ja löytävät rohkeutta ilmaista itseään. Heillä ei ole aikaa tai energiaa taistella yleistä valitsevaa tilannetta vastaan, he luovat toisen vaihtoehdon ja kutsuvat maailmaa osallistumaan.

Tämä on vallankumous, minkä indigonaiset tekevät maailmassa, ja se leviää seuraavan vuosikymmenen aikana. On vain muutamia uravaihtoehtoja yli 40-vuotiaille naisille ja muuttuvassa työympäristössä yrittäjäpolun seuraaminen on joskus heidän ainoa tulovaihtoehtonsa. Se oli tietysti ovi, joka avautui minulle, ja se oli ainoa ulottuvillani oleva vaihtoehto. Toinen asia jonka panin merkille, oli, että naiset tukivat kovasti toisiaan - jotain mitä elämä yritysmaailmassa ei tarjoa. He olivat kannustavia, avuliaita ja avoimia sekä kiinnostuneita omasta menestymisestään, mutteivät jonkun muun kustannuksella.

Olemme yrittäneet kovasti muuttaa maailmaa sen perspektiivistä, nyt meidän on muutettava sitä omastamme. Vaikka on aina vaihtoehtona pelata maailman peliä sen säännöillä, voimme myös luoda uuden pelin itsellemme ja antaa maailman liittyä seuraamme. Tätä nämä naiset tekevät ja monet heistä ovat hyvin menestyviä. Jos tämä on elämäsi unelma, se on mahdollista sinulle - sinun on vain löydettävä rohkeutta aloittaa ja kurkottaa kohti toisia saadaksesi apua. Tämä vallankumous muuttaa maailmaa, koska tarjoamme nyt uusia vaihtoehtoja ja luomme avoimen mallin, johon asumiselle ainoana vaatimuksena on avoin sydän ja halu luoda tasaisella pelikentällä, missä kaikki voivat kukoistaa ja olla siunattuja yltäkylläisyydellä. Siinä on kyse jakamisesta, välittämisestä ja sen tietämisestä, että kaikille riittää. Tämä on vallankumous, jonka tuomme maailmaan, ja onnistumme siinä yksi askel kerrallaan.

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 27.6.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine