Oman tietoisuutesi voima

On totta, että tietoisuus, teidän syvällisin minänne, ei ole sidottu aikaan ja tilaan aivan kuin syvällisin minänne ei ole sidottu kehoon tai Maahan.

Liian usein te olette yhä etsimässä. Aina uudelleen te etsitte ratkaisuja itsenne ulkopuolelta. Mutta kun otatte nämä ratkaisut itsellenne, ne alkavat jo sulaa pois.
Ymmärtäkää, että olette olemisenne keskusta, oman universuminne aurinko.
Tietoisuutenne suunta ja se mihin se on virittäytynyt päättää miltä teistä tuntuu, mitä ajattelette, miten toimitte. Syvältä sisältänne te suuntaatte näitä asioita aivan kuin aurinko suuntaa säteensä ulospäin.
Jos uskotte, että teissä on olemuspuolia, joille tämän auringon ei pitäisi loistaa valoaan, paikkoja, joissa sen ei pitäisi paistaa, että on asioita, joita sen ei pitäisi lämmittää säteillään, kaikki kohtaamanne ihmiset ja asiat vahvistavat näitä uskomuksia.

Samalla tavalla jonkun toisen apu tai neuvo voidaan ottaa vastaan vain, jos sallitte oman aurinkonne paistavan valoaan sille aspektille, johon apua tarvitsette.
Päätös kyseisen aspektin laittamisesta valoon ja oven avaamisesta on aina teidän. Kukaan muu ei voi pakottaa teitä tekemään niin. Siksi kukaan ei voi auttaa teitä, jos ette salli itseänne autettavan. (Tämä koskee maallista apua samoin kuin apua meidän puoleltamme.) Teillä on vakaumuksia, jotka saavat teidät ajattelemaan, ettei teillä ole voimaa löytää omaa tietänne, tuntea omaa kohtaloanne uudelleen. Nämä vakaumukset kytkeytyvät menneisyyteen, jolloin eksyitte itsestänne hyvin kauan sitten. Puhun nyt erityisesti menneisyydestä täällä Maassa, monien maallisten elämien menneisyydestä, jolloin koitte paljon pimeyttä.
Tämä historia ei ole ollut merkityksetön.
Se on historiaa, jolloin olette kohdanneet paljon pelkoa ja jolloin pelko on peittänyt sisäisen aurinkonne varjoonsa.
Mutta nyt olette kaikki hiljalleen heräämässä. Osia teistä on jo valossa taas, mutta on myös monia aspekteja, jotka ovat yhä pimeässä, pelon ja itseänne koskevan epävarmuuden varjossa.
Voitte verrata tätä sisäistä pimeyttä eksyneeseen lapseen. Osa sielustanne on kuin eksynyt lapsi.
Se on eksynyt tieltään tuskan menneisyyteen. Mutta menneisyys ei ole staattista. Kuten Gerrit sanoi (johdannossaan iltapäivällä), aika on tietyllä tapaa illuusio. Mitään ei ole peruuttamattomasti menetetty ajassa. Ei ole suljettuja ovia.
Sisällänne oleva eksynyt lapsi, joka on pirstoutunut menneisyyteen, voidaan kutsua esiin. Te olette sen vanhempia, te olette ainoita, jotka voivat hoivata sitä lasta, antaa sille lämpöä ja tuoda sen takaisin elämään.
Sillä siitäkin haluan kertoa teille, te olette unohtaneet elää. Olette oikein hyviä pysymään hengissä, mutta aidosti eläminen on niin paljon säihkyvämpää ja inspiroivampaa ja iloisempaa.
Ja juuri se osa teistä on eksynyt, joka parhaiten pystyy tekemään näin.
Eksynyt eräänlaiseen menneisyyden sokkeloon. Eksynyt kertyneisiin tapahtumiin, jotka aiheuttivat tietoisuudelle traumoja.
Kaiken aikaa kun olette olleet ruumiillistuneina tänne maapallolle, sielutasolla olette kehittyneet kuin lapset aikuisuuteen. Siinä mielessä te tulitte maapallolle lapsina, saitte monia omia kokemuksia, ja monia kokemuksia ei ihan täysin ole ymmärretty. Nyt olemme tulossa tietyn ajanjakson, tietyn kehityskaaren loppuun, ja on aika kohota sellaisten kokemusten yläpuolelle, jotka jäivät ymmärtämättä: kasvaminen vanhemmaksi. Oman lapsensa äitinä ja isänä olemiseksi.
Ja siitä haluan kertoa teille: teissä olevasta voimasta kohota haavoitetun sisäisen lapsen yläpuolelle.

Lapsi teissä on monien ymmärtämättä jääneiden kokemusten uhri.
Kuulkaahan, syvin sisäinen vamma on hylätyn lapsen vamma.
Lapsi, joka ei tiedä mitä sille on tapahtumassa, lapsi, joka on hylätty, joka on peloissaan, jolla ei ole viitekehystä pystyäkseen ymmärtämään.
Jossakin vaiheessa tulette ymmärtämään, että tämä hylkääminen oli nimenomaan oma valintanne ja luomisteko, joka oli aidosti jumalallinen.

Se syvä tuska, jota olette tunteneet, kun aloititte yksinäisen matkanne, kokemusten matkanne, se syvä tuska oli samaan aikaan mahtava luomisteko.
Sillä irrottautumalla sieluina suuresta kokonaisuudesta, Isä-Äiti-Jumalasta, te sallitte itsenne keksiä paljon asioita, kokea ja tuntea paljon.
Matkanne nykyisessä vaiheessa, jossa on vielä paljon sisäistä tuskaa, on vaikea nähdä mikä sen pitkän kotimatkan syvin merkitys on.
Mutta haluan vakuuttaa teille, että olette mahtavia valo-olentoja, joiden rohkeus on suuri ja luottamus Luojaan on suuri, muutoin ette olisi koskaan aloittaneet tätä matkaa.
Haluan muistuttaa teille siitä itsessänne olevasta rohkeuden ja luovuuden kipinästä. Tuntekaa se kipinä uudelleen sydämessänne, ottakaa siihen uusi yhteys. Tietäkää, että teillä on valta antaa sisäisen lapsenne herätä jälleen henkiin. Antaa sen laulaa ja leikkiä
Se on hyvin runsassisältöinen symboli, tämä sisäinen lapsi.

Matka alkoi eksyneenä ja hylättynä lapsena, joka jäi yksin pimeään.
Matka päättyy lapseen, joka hehkuu runsautta, onnea ja valoa. Ainoa asia, mitä se tarvitsee päästäkseen perille, on aikuinen, joka ottaa sitä kädestä ja hoivaa sitä ja innoittaa sitä luottaen.
Ja sellaisia te olette: itsenne sisäisen lapsen holhoojia. Ja tietäkää, että itse lapsi on parhain hedelmä, suurin ilon lahja, jonka voitte antaa itsellenne.
Aika on koittanut. Historian tässä vaiheessa on aika koota yhteen kadonneet osat itsestänne. On aika olla itsenne keskuksessa.
Teidän pitäisi tajuta, että tämä keskusta ei ole jotakin vanhaa, johon te palaatte, vaan jotakin uutta. Olette kaikki menossa uuteen todellisuuteen, uudelle olemisen tasolle, jota ei ollut ennen olemassa. Siinä on kuitenkin paluun aspekti siinä mielessä, että oman jumaluutenne tunnistaminen tuntuu ihan kotiinpaluulta, se herättää muiston ikiaikaisesta ykseyden ja harmonian tunteesta, joka teillä oli ennen. Mutta nyt ensimmäistä kertaa te ilmennätte sen ykseyden tunteen puhtaasti ja yksinomaan omasta tietoisuudestanne. Te palaatte Valoon ilman että teidän tarvitsee luopua yksilöllisyydestänne.
Kaikki loksahtaa kohdalleen: Jumalana oleminen ja yksilönä oleminen, Yhtenä oleminen ja ainoastaan oleminen.
Tässä vaiheessa pyytäisin teitä esittämään kysymyksiänne.


Kysymys 1
Eikö kertomus Joshuasta ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että aika on illuusio? Täällä puhutaan kaiken aikaa historiasta ja evoluutiosta. Joten liikettä ja eteenpäin menoa täytyy olla. (Selitys: Gerrit oli johdannossaan puhunut kuinka kaikki kokemukset ovat osa yhtä mahtavaa nyt-hetkeä, johon ne myös jäävät olemaan, ja siinä mielessä mitään ei koskaan katoa ajassa, katso myös hänen verkkosivunsa (hollanniksi)
 Life and Consciousness)


Me olemme puhuneet menneestä ja historiasta, joka on itse asiassa kokemusten kokoelma, jota te kannatte sielussanne. Aikajärjestyksen termeillä puhuminen on työkalu: se on myös inhimillinen puhetapa tehdä selväksi, että olette prosessissa. Prosessilla on aina aikajana. Samalla on totta, että tietoisuus, teidän syvällisin minänne, ei ole sidottu aikaan ja tilaan aivan kuin syvällisin minänne ei ole sidottu kehoon tai Maahan.
Liikkeessä itseänne kohti, esimerkiksi löytäessänne uudelleen jumaluutenne, te niin sanotusti ylitätte ajan. Sillä hetkellä ei ole enää väliä tapahtuiko jokin traumaattinen kokemus eilen tai vuosisata sitten tai missä elämässä tahansa. Trauman energia on läsnä olemisessanne, energiakenttänne aurassa. Sillä hetkellä kun parannutte traumasta, te muunnatte menneisyyttä.Joten me sanoisimme näin: menneisyys on nykyisyyttä energiakenttänä.
Kuvitelkaa, että olette keskellä jotakin kenttää, joka on kaikkialla ympärillänne ja värähtelee ja johon vaikuttaa se mitä teette tietoisuudellanne. Te olette vuorovaikutuksessa menneisyyden kanssa; siinä mielessä se ei ole kiinteä. Siinä mielessä ei ole ristiriitaa, kun puhutaan menneestä ja puhutaan nyt-hetkestä, jossa kaikki on yhä läsnä.
Toisaalta voitte puhua menneestä ikään kuin monina kokemuksina, joita olette keränneet. Silti sama menneisyys on energiakenttää, joka on yhä vapaasti ulottuvillanne, joten voitte sanoa, että kaikki on täällä, nyt-hetkessä.
Toivon, että tämä selventää asiaa jollakin lailla.



Kysymys 2
Puhut meidän sielustamme ja meidän olemisestamme ja meidän kehostamme. Haluaisin saada vähän selvennystä näiden välisiin eroihin.


On hyvin vaikeaa jakaa tietoisuuden todellisuus pieniin osasiin ja nimetä niitä. Mutta voidaan sanoa, että kaiken keskellä on aurinko. Käytämme tässä aurinkoa syvällisimmän ydinsisältönne symbolina. Te voitte kutsua sitä omaksi itseksenne, mutta me emme aseta termejä paremmuusjärjestykseen. Tämä aurinko säteilee ulospäin ja ilmentyy aineeksi tilassa ja ajassa, muodon rajoitusten puitteissa.
Muotoja voidaan nimetä. Voidaan sanoa, että keho on tihein muoto, jossa sielu voi ilmentyä ja jossa olemisenne ilmentyy.
Saatetaan sanoa – mutta tämä riippuu määritelmistä – että sielu on entiteetti, joka pysyy samana eri elämien aikana, mutta joka saa uusia kokemuksia tässä prosessissa. Siksi se on se osa teistä, joka ruumiillistuu yhä uudelleen. Siinä mielessä sielu on osittain entiteetti tai muoto, joka kehittyy ajassa, kehosta riippumattomasti. Mutta sielussa on myös jumalallinen kipinä, joka on ajaton ja muodoton, puhdas tiedostaminen. Tätä kiinnittymätöntä osaa saatettaisiin kutsua olemiseksi. (Pamelan lisäys: olemisen liike sieluksi ja kehoksi on tällöin se järjestys, jossa jumalallinen Sinä ilmentyy eli virtaa tiheään, aineelliseen todellisuuteen.)
Palauttakaa mieleenne mielikuva auringosta, joka lähettää säteitään. Sinä olet aurinko ja sen säteet yhdessä. Kun säteet joutuvat kauemmaksi auringosta, (tietoinen) aine tihentyy ja on enemmän sidoksissa aikaan ja tilaan sekä myöskin altistuu herkemmin illuusioille ja pelolle. Näitä säteitä saatetaan jakaa osastoihin ja nimetä ne termein "oleminen", "sielu", "keho".
Joskus tällä on oma tarkoituksensa, jotta asiat selvenisivät teille.
Mutta me emme ole niin mieltyneitä tiettyihin määritelmiin.




Kysymys 3
Yritän usein edistää asioita, joita tunnen ja tiedän sisäisesti, mutta ihmiset eivät ymmärrä minua. Miten minun pitäisi suhtautua tähän?


Jokaisella ihmisellä on oma tietoisuuden todellisuus. Voit kuvitella, että todellisuus on tietyssä pisteessä tai vaiheessa auringon säteellä, jos käytämme edelleen mielikuvaa auringosta.
Jos tunnet sisälläsi Jumalan tietoisuuden kipinän ja kaikkien asioiden yhtenäisyyden, sinun energiasi, energinen säteilysi voi olla toisille liikaa.
Erityisesti ihmisille, jotka saavat turvaa "rajoittavista laeista": yhteiskunnan määräykset sanovat mitä voidaan olla tai mitä ei voida olla, tai mikä on sallittua tai mahdollista. Nämä lait (kollektiiviset ajatusmallit) perustuvat pelkoon.
Kun murrat nämä lait oman tietoisuutesi valolla, energiasäteilysi kertoo ihmisille, että sinä voit ylittää rajoittuneisuuden lait. Ja se saattaa herättää ilkeyttä eivätkä he pysty käsittämään, koska puhut ja säteilet lähteestä, joka on toisille tuntematon.
Myöskin ympärillä olevilla ihmisillä voi olla pelkoa, koska he eivät ymmärrä kuinka elämän polku valitaan. Kun todellakin elät intuitiosi varassa, oman totuuden lähteesi kautta, matkan varrella tekemäsi päätökset saattavat näyttää impulsiivisilta, kaoottisilta, epäluotettavilta. Sielusi ääni ei pitäydykään kiinteissä kehyksissä ja säännöissä. Sillä saattaa olla vieraannuttava vaikutus ympäristöösi.
On tärkeää, ettet anna itsesi huolestua tämän takia, vaan palaat jatkuvasti tämän sisäisen lähteen hiljaisuuteen, sillä siinä on sinun todellinen voimasi.
On myös tärkeää saadessasi viestejä tältä hiljaiselta, intuitiiviselta sisäiseltä lähteeltä, että maadoitat ne viestit kunnolla, että yhdistät ne maahan. Teet sen antamalla sillä hetkellä tuntemasi energian ("tämä on minun totuuteni" -energian) virrata läpi kehosi ja kuvittelemalla itsesi tiiviiseen yhteyteen maan kanssa. Se antaa sinulle vahvuutta noista oivalluksista elämiseen etkä välitä toisten mielipiteistä.
Kollektiivinen energiakenttä, tai mitä minä kutsun "rajoittuneisuuden ja pelon laeiksi", voi olla kaiken kattavana läsnä ympäristössäsi. Se on tietoisuuden kollektiivinen kenttä, joka on suurella määrällä ihmisiä, jotka eivät vielä ole valinneet elämistä omasta valostaan ja omasta totuudestaan.
Tämän vaikutuksen takia on todella tärkeää, että vahvistat omaa totuuttasi maadoittamalla sen syvälle kehoon ja maahan.



Kysymys 4
Onko tosiaan mahdollista, että olen nähnyt Jeesuksen? Että hänen sydämensä kirkkaus on vallannut minut? Vai oliko se vain unta?


Olet niin rakas minulle ja minä olen niin lähellä sinua. Olet aina nähnyt ja tuntenut minut, vaikkakaan et tiedostanut sitä koko aikaa. Meillä on vahva yhteys.
Voit aina virittäytyä minuun ja minun energiaani kohottaaksesi mielialaasi. Luota vain intuitioosi, havaintokykyysi.
Silloin kun sinulla oli se kokemus, ja parast'aikaa kun sinulla on se, olet voimasi keskuksessa. Heti kun rupeat epäilemään, sinä kadotat sen ja se pimenee, ja alat epäillä kaikkea.
Älä aseta itseäsi kyseenalaiseksi. Sinä olet oman elämäsi voimanlähde.
Tietysti se olin minä, joka oli kanssasi. Sinun ei pitäisi uskotella, että on omituista että olen kanssasi, sillä olen hyvin syvästi kiinnostunut elämäsi polusta, polustasi valoon ja totuuteen. Ja aina kun on mahdollista, aion olla kanssasi ja avuksi sinulle.
Minä olen energiakenttä. Minä olen ollut ihminen, mutta minä olen myös todellisuus, joka ei ole sidoksissa kehoon, aikaan ja tilaan. Joten voin aina olla sinun apunasi. Voit aina virittäytyä minuun.
Sinun ei tarvitse ansaita sitä, sinun ei tarvitse valaistua sitä varten, se yksinkertaisesti on olemassa. Aivan kuin rakkaus on aina olemassa. Sinun ei tarvitse tehdä töitä sen eteen. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Anna vain itsesi ottaa vastaan.




Kysymys 5
Kuinka saamme yhteyden siihen uuteen tietoisuuden muotoon, josta puhut?


Olette jo yhteydessä siihen tietoisuuden muotoon ja teillä kaikilla on myös tunne siitä.
Olette kuin mehiläiset parveilemassa hunajakennon ympärillä, ja sydämenne kuplivat. Jokin surisee ja pörisee, jonka tunnette sanovan: mennään sinne, meidän on oltava siellä.
Joten tunnistus on jo tapahtunut.
Voitte tunnistaa vain jotakin sellaista, minkä jo osittain tiedätte.Olette ikään kuin puolikkaiksi halkaistuja. Osa teistä tietää totuuden ja todellisuuden valosta, todellisesta olemisesta, jota pelko tai epävarmuus ei verhoa. Mutta toinen osa teistä on vielä pulassa, on vielä pimeydessä.
Nyt on kyse siitä, että saatte rohkeutta samaistua, olla yhtä mieltä uuden todellisuuden valoisan osan kanssa, eli itsenne osan kanssa, joka on jo tietoinen uudesta todellisuudesta.
Jos te yhä samaistutte siihen osaan, joka on jäänyt jälkeen, joka vielä tarvitsee parantamista, te tulette tuntemaan itsenne uhreiksi, jotka ovat pieniä ja lohduttomia, ja aina etsimässä jotakin itsenne ulkopuolelta.
Ja samaan aikaan etsimänne kohde on jo teissä itsessänne. Kyse on vain luottamuksesta, että tunnette sen oikein.

Tärkeimpänä mittapuuna on, että luotatte siihen, mikä tuntuu valolta omassa itsessänne. Ja valolla me emme tarkoita "pyhää", vaan iloista ja hilpeää ja innostavaa. Jotta tunnette itsenne innostuneeksi. Tunnette oman energianne nousevan.
Teillä on velvollisuuksia niin monista asioista ja se velvollisuudentunne ei ole hyvä opas valon löytämiseen omasta itsestänne.
Se uusi todellisuus, josta me puhumme, on olemista vapaana ja omana itsenänne. Jo se, että te kaipaatte sitä, osoittaa, että teillä on jo tieto siitä. Se osa teistä, joka tietää siitä, joka nousee ylös ja kurottaa siihen uuteen todellisuuteen, se osa on etualalla. Yrittäkää samaistua siihen. Yrittäkää olla sen johdatettavana, vaikka se näyttää kummalliselta tai omituiselta. Jos teette niin, loppuosa teistä seuraa.



Kysymys 6
Usein ihmisiä luokitellaan kuukausien mukaan kuten astrologiassa, tai vuosien mukaan kuten kiinalaisessa astrologiassa. Joskus ihmiset puhuvat valon lapsista. Toisin sanoen, ihmisten kokonaisista sukupolvista. Miten tämä sopii kokonaisuuteen?



Teillä on todellakin pulma. Haluatte ymmärtää valon todellisuuden sellaisesta todellisuudesta, joka on yhä varjossa, ja yritätte käyttää nykyisen todellisuutenne välineitä ymmärtääksenne toista todellisuutta.
Se on ihan hyvä. Niin kauan kuin se auttaa teitä.
Jos käytätte välineitä, jotka kohottavat teitä, ne ovat aina OK. Olipa se astrologiaa tai psykologiaa tai mitä tahansa.
Noiden systeemien luonnehdintoja, se on aivan OK.
Jos jokin järjestelmä auttaa saamaan oivalluksia, ottamaan yhteyttä korkeamman minän tai oman valonne todellisuuteen sydämessänne, silloin se järjestelmä on teille täysin sopiva.
Joten sellaisessa järjestelmässä sinänsä ei ole mitään vikaa.
Silloin toki tulee ongelmia, jos järjestelmä alkaa rajoittaa teitä, jos sitä propagoidaan viimeisenä totuutena ja jos se asetetaan todellisuuden päälle rajoitteeksi.
Kun alatte kokea jonkin tietojärjestelmän rajoittavana, on hyvin tärkeää pystyä päästämään siitä irti. Siinä on myös kyse oman voimanne löytämisestä.
Se tarkoittaa voimaa nähdä, että välineet voivat olla oikein hyödyllisiä tietyn aikaa, tiettyyn ongelmaan, ja taasen kykyä irrottautua niistä tuntematta tarvetta arvosteluun.
Monet psykologiset järjestelmät, henkiset menetelmät mukaan lukien, ovat yhdistelmä intuitiota ja järjellistä ajattelua. On aina olemassa sekoitus toisaalta henkisten valon maailmojen aitoa kipinää ja toisaalta ihmismielen käyttämiä käsitteitä ja luokkia, jotka kaventavat asioita, ja tällöin alkuperäinen oivalluksen kipinä jää nappaamatta. Ja mielen sisältä saattaa ryömiä esiin vähemmän valaistuneita aspekteja (koska usein mieli haluaa todellisuuden tottelevan itseään sen sijasta että "antaisi sen olla").
On aina hyvin tärkeää tiedostaa jonkin opin subjektiivisuus ja säilyttää kosketus omaan intuitioon.
Nykyään puhutaan paljon valon lapsista tai indigolapsista. Todellakin, näiden lasten saapumisen myötä maailmaanne on tullut valovirtojen aalto. Mielessänne teillä on valmiina kaikenlaisia ideoita ja teorioita ymmärtääksenne ja luokitellaksenne tätä asiaa. Mutta valo vain yksinkertaisesti virtaa heidän kauttaan!
Se valo voi myös olla musertava voima. Nämä lapset voivat läsnäolollaan järkyttää monia kiveen hakattuja aatteita. He voivat kääntää monia aatteita päälaelleen, joista te (kollektiivinen tietoisuus) kuvittelitte olleenne hyvin varmoja.
Näiden lasten tulo on todellisuutta.
Voitte tapella siitä miten heitä pitäisi nimetä ja myöskin erilaisista psykologisista tulkinnoista.
Mutta heidän tulonsa on itse asiassa ilmoitus uudenlaisesta tietoisuudesta, jota he ovat tuomassa tänne.



Kysymys 7
Oman olemisen löytämiskilvoittelu on niin yksinäistä. Perheeni ei ole iso ja usein tunnen yksinäisyyttä. Mitä sisäinen voima voi tehdä tämän yksinäisyyden hyväksi?


Pamela: Tunnen Joshualta tulevan vastauksen, joka näyttää koskevan hyvin paljon sinua. Sopiiko näin? Kyseessä on enemmänkin henkilökohtainen vastaus kuin yleinen. Selvä
Heti kun tulet itsesi etsimisen polulle ja käännyt sisäänpäin, kohtaat hyvin vaikean seikan: sisäisen yksinäisyyden, joka voi olla lamaannuttavaa.
Sinun polkusi tällä hetkellä, siis polku, jonka sielusi on valinnut, on todellakin rakentaa asioita alhaalta ylöspäin itsesi sisällä. Tarkoitan sinun omaa voimaasi, omaa perustustasi. Jotta voit tehdä sen, sinun on läpikäytävä sisäinen yksinäisyys, jossa sinut täydellisesti pakotetaan turvautumaan itseesi. Mutta tällä tavoin löydät itsessäsi olevan voiman.
Tämä prosessi liittyy siihen, että sallit sisäisen kiukun ja raivon olla. Kyseessä on kiukku suhteessa ympäristöösi ja menneisyyteesi.
Yleisesti voisimme sanoa, että silloin kun käännytte sisäänpäin ottamaan todellakin voimaa itsenne sisältä eikä toisten ajatuksista tai mielipiteistä, tietoisuutenne tekee 180 asteen käännöksen. Tämän takia te kohtaatte välittömästi itsessänne ne osat, joiden kanssa teillä on ongelmia. Näitä voivat olla syvä yksinäisyys tai erillisyyden ahdistus. Mutta ne voivat koostua myös levottomuuden, kiukun tai surumielisyyden tunteista.
Joten ei ole tavatonta, että juuri kun olette sitoutumassa kasvun polulle kohti laajempaa tietoisuutta, tiedostatte alkuun hyvin selvästi itsessänne olevat epämiellyttävät puolet. Silloin on hyvin tärkeää pysyä niissä eikä kääntyä poispäin. Olla itsenne seurana ja oppaana, aivan kuin vanhemmat ovat lapselle. Se on se osa, josta puhuin alussa.
Ehkä olette kuulleet ihmisistä, jotka tekevät työtä kuolevien parissa. He sanovat, että he auttavat kyseistä ihmistä vain olemalla läsnä. Istuen jonkun vierellä, sanomatta sanaakaan.
Mitä te voitte tehdä itsellenne hetkillä, jolloin tunnette syvintä ahdinkoa, suurinta yksinäisyyttä, onkin olla siinä itsenne kanssa.
Olemalla läsnä tarvitsematta tehdä mitään. Se on aitoa lohdutusta, se on aitoa rohkeutta.
Se on myös oman tietoisuutenne voima.
Hetkellä, jolloin pystytte aidosti olemaan läsnä itsenne kanssa suurimmassa ahdingossanne, suurimmassa yksinäisyydessänne, jotakin tapahtuu sisällänne. Te muunnatte jotakin sisällänne, ja sen seurauksena yksinäisyys pienenee ja teistä tulee suurempi kuin yksinäisyytenne. Se on tietoisen olemisen voima.

© Pamela Kribbe 2005www.jeshua.net
Suomennus Tapio Närhi
http://www.jeshua.net/fi/