 |
| "Sinun tahtosi" ei merkitse, että Jumala on jokin ylimääräinen osapuoli tilanteessa, että te astutte sivuun ja sallitte Jumalan toimia ilman teidän osallistumistanne. |
Monien aionien ajan ja monissa elämissä Lähde on esitetty luonteeltaan väärin suurempana kuin ihminen, niin että Lähde kontrolloi sitä tai on vastuussa siitä, mitä tapahtuu kolmannessa ulottuvuudessa. Tämä Lähteen ja ihmisen suhteen todellisen luonteen väärinkäyttämien on sallinut kaikkien ihmisten kovasti aliarvioida voimaansa ja matkansa luonnetta ja tarkoitusta maan päällä. Niinpä myös fraasia "tapahtukoon sinun tahtosi" on käytetty väärin ja kyse on itse asiassa jälleenyhdistymisrukouksesta eikä ihmisen haurauden tunnustamisesta.
Te ette tarvitse lupaa Lähteeltä elämänne missään osassa, koska jokainen teistä on täällä jumalaisena valonkipinänä parantumis- ja ylösnousemustehtävässä. Osallistutte ylösnousemukseen maapallon, muun aurinkokuntanne, galaksinne ja universuminne rinnalla. Kaikki on yhteydessä ja kaikki ympärillänne kokee ylösnousemusta tänä aikana. Silloin kun pyydätte "tapahtukoon sinun tahtosi", luotte tilan Lähteen astumiselle kokemuksiinne jakamaan korkeampaa energiaa kanssanne. Tällä fraasilla luotte itse asiassa tilaa taivaalle maan päällä.
"Sinun tahtosi" ei merkitse, että Jumala on jokin ylimääräinen osapuoli tilanteessa, että te astutte sivuun ja sallitte Jumalan toimia ilman teidän osallistumistanne. Se ei merkitse, että te siirrätte sivuun voimanne ja sallitte Jumalan ottaa hallinnan. Se merkitsee, että olette päättäneet sallia Jumalvalonne olla osa aineellista elämäänne tuolla hetkellä. Avaatte sydämenne sallimaan jumaluuden jakaa kokemuksia kanssanne ja sen sijaan, että olette yksin luoja, päätätte kokea tämän hetken Lähteen ollessa kanssaluojana.
"Tapahtukoon" merkitsee, että olette valmis sallimaan todellisuutenne ilmetä jumalaisen tahdon täydellisyydessä. Tällä kauniilla hetkellä resonoitte parhaimman ja korkeimman lopputuloksen kanssa ja voitte luoda sen ja tämä pitää sisällään ihmisperheen ja maapallon. Teistä on tullut Lähteen kanssaluoja siirtämällä sivuun egotahtonne ja kaikki sen kolmannen ulottuvuuden rajoitukset sekä tunnistamalla ja antamalla äänen jumaluudellenne. Ja tuolla hetkellä jälleenyhdistymiselämäntarkoituksenne on täytetty ja olette luoneet taivaan maan päälle.
Kyllä tälle ja ei tuolle
Jokainen oppitunti on osa henkisen kasvun ja ymmärryksen matkaamme, minkä valitsemme tekemiemme valintojen kautta. Jokaisella valinnalla on oma polkunsa ja lopputuloksensa ja se minkä hyväksymme tai torjumme, korostaa tiettyä polkua ja sen mahdollisia tulemia. Kun hyväksymme yhden oppitunnin, automaattisesti torjumme toiset, koska ne eivät ole ulottuvillamme ollessamme tässä oppitunnissa. Tämä on myös "kaikki tai ei mitään" -valinta, koska emme voi sanoa "kyllä" osalle oppituntia ja "ei" toisille osille. Mutta voimme muuttaa mieltämme koska tahansa, kun olemme valmiita pysähtymään ja valitsemaan toisen polun parantumiseemme.
Voimme katua jotain valitsematonta polkua, mutta kaikki muut vaihtoehdot ovat ulottumattomissa, kunnes saamme sen henkisen ymmärrystason, mikä vaaditaan tietääksemme jostain muusta ja yhdistyäksemme siihen. Toisaalta, silloin kun olemme valmis johonkin uuteen, kaikki polut jotka olemme aiemmin torjuneet, tulevat ulottuvillemme uudella ja korkeammalla värähtelytasolla. Voimme kuitenkin joka hetki valita sen, mikä resonoi kanssamme. Tärkeä huomautus tässä: meillä ei ole mitään tapaa tietää kaikkia oppitunteja, joita sisältyy siihen, minkä torjumme, joten se mikä ikinä meitä opastetaankin torjumaan, voi olla korkeimmaksi parhaaksemme pitkällä aikavälillä. Siksi katuminen ei ole energiamme parasta käyttöä.
Mutta heti kun ymmärrämme oppitunnin ja sen parantumistarkoituksen, meidän ei enää tarvitse seurata tuota polkua ja olemme valmis tekemään uusia valintoja. Vaikka ajattelemme, että meidän on ymmärrettävä jotain odotetun lopputuloksemme kautta, meidän täytyy vain oivaltaa, että elämässämme on muita mahdollisia vaihtoehtoja. Millään tilanteella ei ole mitään jumalaisesti määrättyä loppua, koska meidän täytyy päättää, milloin oppitunti on valmis. Valitsemme lopun, aivan kuin valitsemme alunkin. Ja silloin kun oivallamme, että oppitunti on ohi, se on saavuttanut tarkoituksensa elämässämme.
Jokainen polku sisältää oppimista, mikä meidän täytyy kokea, tai muuten emme valitsisi tuota polkua. Ei ole satunnaisia valintoja, jokaisella asialla minkä puoleen meidät vedetään, on energiayhteys kanssamme, mikä vastaa jotain parantumisaluetta. Mitä voimakkaampi vetovoima, sitä tärkeämpi ja voimakkaampi oppitunti ja parantuminen. Hyväksymme sen, mitä sielumme täytyy parantaa, ja torjumme sen, mihin emme ole vielä valmis tai minkä kokemiseksi emme ole vielä oppineet riittävästi. Ja sitten toistamme tuota prosessia lukemattomia kertoja monien elämien aikana, kun jatkamme sitä oppimisen, parantumisen, kasvamisen ja transformoitumisen spiraalia, mikä on ylösnousemuspolkumme.
Jokainen oppitunti on osa henkisen kasvun ja ymmärryksen matkaamme, minkä valitsemme tekemiemme valintojen kautta. Jokaisella valinnalla on oma polkunsa ja lopputuloksensa ja se minkä hyväksymme tai torjumme, korostaa tiettyä polkua ja sen mahdollisia tulemia. Kun hyväksymme yhden oppitunnin, automaattisesti torjumme toiset, koska ne eivät ole ulottuvillamme ollessamme tässä oppitunnissa. Tämä on myös "kaikki tai ei mitään" -valinta, koska emme voi sanoa "kyllä" osalle oppituntia ja "ei" toisille osille. Mutta voimme muuttaa mieltämme koska tahansa, kun olemme valmiita pysähtymään ja valitsemaan toisen polun parantumiseemme.
Voimme katua jotain valitsematonta polkua, mutta kaikki muut vaihtoehdot ovat ulottumattomissa, kunnes saamme sen henkisen ymmärrystason, mikä vaaditaan tietääksemme jostain muusta ja yhdistyäksemme siihen. Toisaalta, silloin kun olemme valmis johonkin uuteen, kaikki polut jotka olemme aiemmin torjuneet, tulevat ulottuvillemme uudella ja korkeammalla värähtelytasolla. Voimme kuitenkin joka hetki valita sen, mikä resonoi kanssamme. Tärkeä huomautus tässä: meillä ei ole mitään tapaa tietää kaikkia oppitunteja, joita sisältyy siihen, minkä torjumme, joten se mikä ikinä meitä opastetaankin torjumaan, voi olla korkeimmaksi parhaaksemme pitkällä aikavälillä. Siksi katuminen ei ole energiamme parasta käyttöä.
Mutta heti kun ymmärrämme oppitunnin ja sen parantumistarkoituksen, meidän ei enää tarvitse seurata tuota polkua ja olemme valmis tekemään uusia valintoja. Vaikka ajattelemme, että meidän on ymmärrettävä jotain odotetun lopputuloksemme kautta, meidän täytyy vain oivaltaa, että elämässämme on muita mahdollisia vaihtoehtoja. Millään tilanteella ei ole mitään jumalaisesti määrättyä loppua, koska meidän täytyy päättää, milloin oppitunti on valmis. Valitsemme lopun, aivan kuin valitsemme alunkin. Ja silloin kun oivallamme, että oppitunti on ohi, se on saavuttanut tarkoituksensa elämässämme.
Jokainen polku sisältää oppimista, mikä meidän täytyy kokea, tai muuten emme valitsisi tuota polkua. Ei ole satunnaisia valintoja, jokaisella asialla minkä puoleen meidät vedetään, on energiayhteys kanssamme, mikä vastaa jotain parantumisaluetta. Mitä voimakkaampi vetovoima, sitä tärkeämpi ja voimakkaampi oppitunti ja parantuminen. Hyväksymme sen, mitä sielumme täytyy parantaa, ja torjumme sen, mihin emme ole vielä valmis tai minkä kokemiseksi emme ole vielä oppineet riittävästi. Ja sitten toistamme tuota prosessia lukemattomia kertoja monien elämien aikana, kun jatkamme sitä oppimisen, parantumisen, kasvamisen ja transformoitumisen spiraalia, mikä on ylösnousemuspolkumme.
Päästä irti ja anna Jumalan
Yksi hyvä ystäväni sanoo aina: "Päästä irti ja anna Jumalan", kun hän on tilanteessa, mikä ylittää hänen käsittelykykynsä. Se on hänen tapansa tunnustaa, että on piste, missä meidän on annettava toisten oppia oppituntinsa omalla tavallaan, omana aikanaan ja omassa voimassaan. Miten monta kertaa kannattelemme jotakuta energeettisesti, näemme hänet parhaassa valossa, ylläpidämme hänelle ja hänen elämälleen korkeinta aikomusta ja hän palaa suoraan takaisin omiin tapoihinsa, koska hän ei voi oppia ja kasvaa meidän aikataulullamme eikä parannu, silloin kun pakotamme häntä tai yritämme tehdä työn hänen puolestaan.
Monissa tilanteissa meidän on "päästettävä irti ja annettava Jumalan", mikä on oma tapamme myöntää, ettemme kykene muuttamaan jonkun elämän kurssia. Sen luuleminen, että voimme tehdä tämän tai meidän pitäisi tehdä tämä, asettaa meidät arveluttavaan Lähde-asemaan jonkun elämässä. Ja jos hän ei kuuntele Jumalaa tällä erää, niin mikä saa meidät luulemaan, että hän kuuntelee meitä? Kun kuljemme vuoden 2011 loppuosan läpi, meillä on enemmän tilaisuuksia päästää irti tällä tavalla, koska havaitsemme, ettemme voi pitää tilaa jonkun toisen transformaatiolle sitoutuessamme omaamme.
Samalla kun olemme taistelleet oman parantumismatkamme ja jumissa olemisen tunteidemme kanssa, houkutus parantaa muita odottaessamme oman elämämme muuttumista on antanut meille sen väärän vaikutelman, että meillä on ylimääräistä aikaa ja energiaa. Nyt kun asiat alkavat liikkua (ja ne alkavat syyskuuhun mennessä), uutta tärkeysjärjestystä vaaditaan, koska emme voi olla toisten marttyyriparantaja ja oman elämämme mestari samanaikaisesti. Jonkun on saatava prioriteetti ja sen on oltava me itse. Meidän on tehtävä tuo valinta selkeällä sydämellä tietäen, että silloin kun päästämme irti, Jumala ottaa ohjat.
Olemme kulkeneet tätä parantumismatkaa monta elämää sieluryhmämme kanssa, ylläpitäen valoa ja tilaa, ollen parantaja ja viivyttäen omaa edistymistämme ja liikkumistamme. Nyt meidän on aika "päästää irti ja antaa Jumalan", koska jokaisen parantumispolku on todella hänen ja Jumalan välinen asia emmekä me ole osa sitä, paitsi energeettisenä sivustakatsojana. Kaksi asiaa tapahtuu, kun vapautamme toiset omalle parantumispolulleen: heillä on motivaatiota tehdä kovemmin työtä, koska heidän kasvunsa ja parantumisensa on nyt omalla vastuulla, ja meillä on enemmän aikaa ja energiaa omaan parantumismatkaamme, koska energiamme ei pirsto ja rajaa se, miten tuemme toisten elämää.
Yksi hyvä ystäväni sanoo aina: "Päästä irti ja anna Jumalan", kun hän on tilanteessa, mikä ylittää hänen käsittelykykynsä. Se on hänen tapansa tunnustaa, että on piste, missä meidän on annettava toisten oppia oppituntinsa omalla tavallaan, omana aikanaan ja omassa voimassaan. Miten monta kertaa kannattelemme jotakuta energeettisesti, näemme hänet parhaassa valossa, ylläpidämme hänelle ja hänen elämälleen korkeinta aikomusta ja hän palaa suoraan takaisin omiin tapoihinsa, koska hän ei voi oppia ja kasvaa meidän aikataulullamme eikä parannu, silloin kun pakotamme häntä tai yritämme tehdä työn hänen puolestaan.
Monissa tilanteissa meidän on "päästettävä irti ja annettava Jumalan", mikä on oma tapamme myöntää, ettemme kykene muuttamaan jonkun elämän kurssia. Sen luuleminen, että voimme tehdä tämän tai meidän pitäisi tehdä tämä, asettaa meidät arveluttavaan Lähde-asemaan jonkun elämässä. Ja jos hän ei kuuntele Jumalaa tällä erää, niin mikä saa meidät luulemaan, että hän kuuntelee meitä? Kun kuljemme vuoden 2011 loppuosan läpi, meillä on enemmän tilaisuuksia päästää irti tällä tavalla, koska havaitsemme, ettemme voi pitää tilaa jonkun toisen transformaatiolle sitoutuessamme omaamme.
Samalla kun olemme taistelleet oman parantumismatkamme ja jumissa olemisen tunteidemme kanssa, houkutus parantaa muita odottaessamme oman elämämme muuttumista on antanut meille sen väärän vaikutelman, että meillä on ylimääräistä aikaa ja energiaa. Nyt kun asiat alkavat liikkua (ja ne alkavat syyskuuhun mennessä), uutta tärkeysjärjestystä vaaditaan, koska emme voi olla toisten marttyyriparantaja ja oman elämämme mestari samanaikaisesti. Jonkun on saatava prioriteetti ja sen on oltava me itse. Meidän on tehtävä tuo valinta selkeällä sydämellä tietäen, että silloin kun päästämme irti, Jumala ottaa ohjat.
Olemme kulkeneet tätä parantumismatkaa monta elämää sieluryhmämme kanssa, ylläpitäen valoa ja tilaa, ollen parantaja ja viivyttäen omaa edistymistämme ja liikkumistamme. Nyt meidän on aika "päästää irti ja antaa Jumalan", koska jokaisen parantumispolku on todella hänen ja Jumalan välinen asia emmekä me ole osa sitä, paitsi energeettisenä sivustakatsojana. Kaksi asiaa tapahtuu, kun vapautamme toiset omalle parantumispolulleen: heillä on motivaatiota tehdä kovemmin työtä, koska heidän kasvunsa ja parantumisensa on nyt omalla vastuulla, ja meillä on enemmän aikaa ja energiaa omaan parantumismatkaamme, koska energiamme ei pirsto ja rajaa se, miten tuemme toisten elämää.
Kun indigot kadottavat unelmansa
Sain tänä viikonloppuna sähköpostin joltain, joka pyysi ilmaispalveluksia, koska hänellä ei ollut varaa maksaa. Kun luin hänen sähköpostinsa, tunsin, ettei kyse ollut rahasta, vaikka se oli sähköpostin aihe. Kyse oli henkilöstä, jolla oli kaikki voima ja lahjat, mitä tarvitaan luomaan haluttu todellisuus, mutta hän on kadottanut unelmansa ja tiensä. En voi tukea tätä uhrina olemista, joten torjuin pyynnön ehdottaen, että hän tekee muutoksia ajattelussaan ja alkaa ottaa vastuun unelmiensa ilmentämisestä.
Niiden indigojen lukumäärä on suuri - nuorten ja vanhojen - jotka tuntevat, että heidän elämänsä olosuhteet ovat lyöneet heidät maahan ja maailman pitäisi sääliä heitä. He eivät oivalla sitä voimaa, mikä heillä on muuttaa tilanteensa siirtymällä sen uhrina olemisen yli, jonka he ovat sallineet tulla totuudekseen, ja ottamalla askelia tyydyttävämpään suuntaan. He ovat kadottaneet unelmansa ja tiensä sekä sen vision/näkökyvyn, mitä he tarvitsevat auttamaan takaisin raiteille palaamisessa.
Indigopoikani elämän synkässä kohdassa käsitin, että olin tukenut hänen uhrina olemistaan ja että hänellä oli oikeus tuntea niin menneisyytensä vuoksi, mutta tukemalla häntä en antanut hänelle mitään syytä tai motivaatiota muuttua. Niinpä kerroin hänelle, että vaikka rakastin häntä ja tukisin hänen unelmiensa täyttymistä, en enää voisi ylläpitää hänen uhrienergiaansa. Se oli vaikea keskustelu, mutta se tarvittiin, että hän otti vastuun elämästään ja alkoi ilmentää eri todellisuutta.
On surullista nähdä joku, joka on kadottanut unelmansa ja tiensä, mutta on kyse sitten itsestänne tai jostain tuntemastanne, uhrina olemisen tukeminen ei salli muutoksen tapahtua. Tarvittava voima jonkin muun ilmentämiseen on yhden ajatuksen päässä ja muutos ajattelussa - "minä en voi" à "minä voin" - on voimakas motivoija ja sallii energialiikkeen alkaa. Olosuhteet voivat muuttua silmänräpäyksessä ja energialiike on dynaamista, mutta vain silloin kun aikomus ja tietoinen keskittyminen tukevat sitä. Ja indigoilla on kaikki tarvitsemansa voima unelmiensa luomiseen, kunhan he tekevät valinnan tehdä niin eivätkä anna menneisyyden, pettymysten ja olosuhteiden sanella elämänpolkuaan. He ovat voimakkaita ilmentäjiä ja voivat luoda mitä tahansa, kunhan he muistavat itsensä transformaatiosukupolveksi eikä vallitsevan asiaintilan uhriksi.
Sain tänä viikonloppuna sähköpostin joltain, joka pyysi ilmaispalveluksia, koska hänellä ei ollut varaa maksaa. Kun luin hänen sähköpostinsa, tunsin, ettei kyse ollut rahasta, vaikka se oli sähköpostin aihe. Kyse oli henkilöstä, jolla oli kaikki voima ja lahjat, mitä tarvitaan luomaan haluttu todellisuus, mutta hän on kadottanut unelmansa ja tiensä. En voi tukea tätä uhrina olemista, joten torjuin pyynnön ehdottaen, että hän tekee muutoksia ajattelussaan ja alkaa ottaa vastuun unelmiensa ilmentämisestä.
Niiden indigojen lukumäärä on suuri - nuorten ja vanhojen - jotka tuntevat, että heidän elämänsä olosuhteet ovat lyöneet heidät maahan ja maailman pitäisi sääliä heitä. He eivät oivalla sitä voimaa, mikä heillä on muuttaa tilanteensa siirtymällä sen uhrina olemisen yli, jonka he ovat sallineet tulla totuudekseen, ja ottamalla askelia tyydyttävämpään suuntaan. He ovat kadottaneet unelmansa ja tiensä sekä sen vision/näkökyvyn, mitä he tarvitsevat auttamaan takaisin raiteille palaamisessa.
Indigopoikani elämän synkässä kohdassa käsitin, että olin tukenut hänen uhrina olemistaan ja että hänellä oli oikeus tuntea niin menneisyytensä vuoksi, mutta tukemalla häntä en antanut hänelle mitään syytä tai motivaatiota muuttua. Niinpä kerroin hänelle, että vaikka rakastin häntä ja tukisin hänen unelmiensa täyttymistä, en enää voisi ylläpitää hänen uhrienergiaansa. Se oli vaikea keskustelu, mutta se tarvittiin, että hän otti vastuun elämästään ja alkoi ilmentää eri todellisuutta.
On surullista nähdä joku, joka on kadottanut unelmansa ja tiensä, mutta on kyse sitten itsestänne tai jostain tuntemastanne, uhrina olemisen tukeminen ei salli muutoksen tapahtua. Tarvittava voima jonkin muun ilmentämiseen on yhden ajatuksen päässä ja muutos ajattelussa - "minä en voi" à "minä voin" - on voimakas motivoija ja sallii energialiikkeen alkaa. Olosuhteet voivat muuttua silmänräpäyksessä ja energialiike on dynaamista, mutta vain silloin kun aikomus ja tietoinen keskittyminen tukevat sitä. Ja indigoilla on kaikki tarvitsemansa voima unelmiensa luomiseen, kunhan he tekevät valinnan tehdä niin eivätkä anna menneisyyden, pettymysten ja olosuhteiden sanella elämänpolkuaan. He ovat voimakkaita ilmentäjiä ja voivat luoda mitä tahansa, kunhan he muistavat itsensä transformaatiosukupolveksi eikä vallitsevan asiaintilan uhriksi.
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 8.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Uutiskirjeestä 8.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti