"Erillisyys itsestämme on kaiken tuskan lähde. Jos luovumme erillisyydestä, ei ole tuskaa."
Ja tässä on päällikkö Joseph.
Päällikkö Joseph
Puhuimme äskettäin yhteydestä - miten te kaikki olette yhteydessä toisiinne fyysisinä olentoina ja miten olette yhteydessä kaikkiin meihin hengessä.
Tämän "kääntöpuoli" on erillisyys.
Kuten John sanoi, erillisyys itsestänne on tuskan lähde. Hoitokeino tuohon tuskaan on luopua erillisyydestä. Mutta miten se tehdään?
Käsitämme, ettei kukaan teistä aiheuta tahallaan itselleen tuskaa. Jos se olisi tahallista, kenties teidän olisi helpompaa luopua siitä.
Silloin kun inkarnoiduitte planeetallenne, te sieluna tiesitte, että tietty määrä siitä unohdettaisiin, kuka todellisuudessa olette. Mutta se oli osa peliä, mitä lähditte pelaamaan fyysiseen muotoon. Sielunne halusi haastetta ja huvia pelin pelaamisesta.
Pikkulapsena tiesitte kaiken tämän. Mutta sitten teidät aivopestiin tehokkaasti ja iloinen henkenne murskattiin, tavallisesti alkaen vanhemmistanne, jotka olivat itse unohtaneet, keitä he olivat. Ja sitten yhteiskuntanne otti tuon tehtävän - nimittäin opettajat, kirkot, hallitukset.
He periaatteessa käskivät teitä unohtamaan, kuka olette - se iloinen, vapaa, hauskaa rakastava henki, joka oikeasti olette. Useimmat teistä omaksuivat tuon massatietoisuuden mentaliteetin. Asetuitte "riviin".
Tämä on periaatteessa ihmisrodun tarina muutaman tuhannen vuoden ajalta.
Mutta nyt on aika herätä ja muistaa täysin, kuka olette - Jumala ihmismuodossa. On aika lopettaa erillisyys itsestänne, Jumalasta.
Kohtuullisuuden nimissä meidän on sanottava, että monia lisää on heräämässä tänä päivänä, mukaan luettuna tätä lukevat. Kehumme teitä ja taputamme teille siitä.
Alatte kurkistaa unohduksen verhon, erillisyyden harhan välistä. Mitä enemmän teette sitä, sitä iloisemmalta teistä tuntuu. Elämästänne tulee helppoa ja vaivatonta.
Lopulta erillisyyden tuska häviää. Te ja Jumala olette taas tulleet yhdeksi. Kohoatte ilon siiville.
Päällikkö Josephia kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
22.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti