ONGELMAT

Kysymys:Minulla näyttää olevan hyvin monia ongelmia. Joka kerta ratkaistessani yhden, näyttää tulevan uusi tilalle. Mitä teen väärin?

Kuulen kysymyksesi. Monet ihmiset myötäilevät sinua. Tietysti on kysymyksiä, jotka on ratkaistava, mutta voitte suhtautua niihin rakastavasti. Ensinnäkin tietäkää, että ei ole ongelmia - vain tilanteita, jotka pyytävät rakastavaa huomiointianne. Jos olette valmiita ottamaan riskin olla puolustuksetta tuskassa, kun avaatte sydämenne näille vaikeuksille, niin ei ole ongelmaa, mikä vihjaa negatiiviseen kokemukseen - on vain tilanne, joka pyytää huomioita.

Tavanomaisesti kuitenkin luotte vaikeuksia itsellenne. Miksi ihmiset tekevät sen? Silloin kun teillä on jokin ongelma, se antaa teille jotain, mihin keskittyä. Tunnette, että voitte määrittää sen ja sanoa: "Tämä on ongelma ja kun pystyn ratkaisemaan tämän, niin kaikki on hyvin. Sitten tunnen oloni mukavaksi ja kaikki ovat tyytyväisiä." Tämä antaa teille vallan, kontrolloinnin ja turvallisuuden harhan. Olette kiinnittyneitä ongelmanratkaisuun. Silloin kun omat ongelmanne ovat hyvin tulossa ratkaisuun, löydätte ystävänne ongelmissa, jotta voitte auttaa heitä niissä. Yksi ylivoimaisimmista "kertausluomisistanne" on ongelmien luominen ja niiden ratkaiseminen. Keräätte niitä jopa "pähkinäkirjoihin" ajanvietteeksi!

Ihmiset jäävät kiinni siihen, mikä näyttää turvalliselta paikalta eli pieni itse ja sen kontrollointimenetelmät. Olette kiinni itsessä ja siksi olette kiinni ongelmissanne ja käytätte niitä ovena johonkin, mitä voitte tehdä - ratkaista ongelman. Tämä on konstikasta. Silloin kun ratkaisette ongelmaa, se auttaa teitä olemaan tuntematta tilanteen tuskaa yhtä voimakkaasti. Sanotte: "No, teen asialle jotain." Itsepetoksena tässä on se, että sen sijaan että todella annatte tilanteelle rakastavaa huomiota, pidättelette tuota rakastavaa huomiota, koska jollain tasolla haluatte vahvistaa ongelmaa. Se siirtää huomion pois tuskasta, samalla kun teette jotain. Irtipäästämistä kontrolloinnin harhasta ei nähdä vaihtoehdoksi.

Elätte maailmassa, missä on paljon pelkoa. Tutkitte kaikki pelkoa itsessänne ja elämässänne. Voitte luoda uusia pelkotilanteita heijastaaksenne sisäistä pelkoanne ja antaaksenne itsellenne lisää mahdollisuuksia osallistua pelkoon, vihaan, tuskaan tai puutteeseen. Miksi tekisitte niin? Sen tekeminen voi tuntua turvallisemmalle kuin lepääminen tietoisuudessa, joka tarkkailee pelkoa jäämättä kiinni sen tarinoihin. Sellaisessa tietoisuudessa lepääminen merkitsee astumista pois itsensä määrittelemisestä vaivan/epämukavuuden avulla. Se on astumista itsen ulkopuolelle. Aidolla olennolla ei ole ongelmia. Avarasta näkökulmasta, mikä ei ole kiinni ongelmissa, tietoisuus voi hoitaa epäterveet, epämukavat tai epämiellyttävät tilanteet hyödyntämällä sitä tietoisuusuloketta, minkä tunnette arkipäivän itsenä. Mutta sellainen näkökulma joka päästää irti itsestä, on uhkaava, joten pidätte ongelmat tapana pitää kiinni itsestä.

Tämä prosessi on hyvin hienovarainen. Tarkastelkaa sitä omassa kokemuksessanne. Etsikää kysymys, mikä on teille epämiellyttävä, paikka missä on paljon tuskaa. Kenties kyse on paremman työpaikan tai paremman suhteen haluamisesta. Etsikää jotain, mitä pidätte ongelmana. Sitten esittäkää itsellenne kysymys: mitä jos tämä olisi ratkaistu? Vetäkää syvään henkeä ja kysykää se niin rehellisesti kuin pystytte. Osa teitä sanoo: "Hienoa!" Osa teitä värisee: "Mitä jos se olisi ratkaistu? Mikä ylläpitäisi sitten huomioni, erottaisi minut ehdollistuneen olemassaolon syvemmästä kärsimyksestä?"

Todellinen ongelma on siinä, että vaikka tämä suhde olisikin harmonisempi, vaikka tämä työ tulisi paremmaksi, niin kärsisitte edelleen, koska kärsimyksenne ei kasva huonosta suhteesta, työpaikasta tai edes huonosta fyysisestä terveydestä. Kärsimyksenne kasvaa, kun jatkuvasti taistelette säilyttääksenne sen harhakuvan, että itse on asioiden hallinnassa. Kyse on sellaisen jonglöörin pulmatilanteesta, jolla on liian monta palloa ja hän taistelee niiden kaikkien pitämiseksi ilmassa, ahdistuneena yhdenkin putoamisesta. Mitä jos annatte kaikkien pallojen pudota ja sitten nostatte vain ne, joita haluatte heitellä, ja laitatte ne helposti alas ollessanne valmis?

Kärsimys kasvaa jonkin lopullisen ratkaisun tavoittelemisesta. Ette löydä sitä, niin kauan kuin jatkatte etsimistä vääristä paikoista. Niin kauan kärsitte, kun ette pysty olemaan läsnä tässä hetkessä ja tietämään sitä täydelliseksi, vaan jatkatte sen tavoittelemista, että asiat ovat eri tavalla. "Ongelmat" naamioivat tuon kärsimyksen.

Voitteko nähdä mallin itsessänne? Jos suhde parantuu ja kärsitte yhä, mitä sitten? Jos pidätte harhakuvan "Jos vain voin korjata suhteen, jos vain voin korjata kumppanin ja hänen kaikki puutteensa, niin kaikki on hyvin ja olen ikuisesti onnellinen", se antaa teille tunteen hallinnasta ja auttaa henkilökohtaista itseä tuntemaan turvaa ja voimaa. Jollain tasolla siis haluatte vahvistaa ongelmianne.

Ette pääse vapaaksi ongelmistanne, ennen kuin ymmärrätte tämän. Vaatii rohkeutta antaa samaistumisensa egoitseen hävitä, jotta todellinen olemus voi loistaa. On erittäin vaikeaa olla niin rehellinen itselleen ja nähdä riippuvuusmallit. Mutta tämä on tie vapauteen. Ongelmat loppuvat ja tietoisuus hoitaa elämän hankaluudet ystävällisesti ja avoimin sydämin.

Tämä artikkeli on ote Barbara Brodskyn kirjasta "Peace, Kindness and Freedom".

Aaronia kanavoinut Barbara Brodsky
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 07/2009 ( www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine