Moni meistä tuntee Jeesus Nasaretilaisen elämäntyön Rakkauden profeettana ja ihmiskunnan suurena palvelijana, mutta kuinka moni tietää, että Hän teki hämmästyttäviä ihmetekoja jo kolmevuotiaana. Seuraavassa Venu Gopala Das sukeltaa Jeesuksen elämän vaiheisiin, joista kristillinen kirkko on tähän saakka tyystin vaiennut.
Kristillisten kirkkokuntien hyväksymä ns. virallinen literaalinen perimätieto eli tutut kanoniset evankeliumit ovat hyvin vaitonaisia Jeesus Nasaretilaisen elämänvaiheista. Ne eivät sisällä käytännössä mitään mainintoja Hänen varhaisemmasta lapsuudestaan ennen kahdettatoista ikävuottaan, tai Hänen nuoruudestaan ja aikuisuudestaan ennen Hänen julkista toimintaansa Israelissa.
Luonnollisestikaan ne eivät sisällä myös mitään mainintoja Hänen myöhemmästä, julman teloitusyrityksensä jälkeisestä elämästään.
Ihmisten suuren hiljaisen enemmistön on ollut yksinkertaisesti tyytyminen muutamien säkeiden mittaisiin ylimalkaisiin kuvauksiin Hänen syntymästään ja Hänen joutumisestaan perheineen maanpakolaisuuteen Herodeksen vainojen tähden, sekä heidän paluustaan takaisin kotikonnuilleen. Ainokaisessa Hänen toimintaansa suoraan liittyvässä lapsuudenaikaan sijoittuvassa kuvauksessa Hän on jo kaksitoistavuotias varhaisnuori. Tuolloin Hän katoaa salaperäisellä tavalla vanhemmiltaan Jerusalemissa vietetyn pääsiäisjuhlan jälkeen. Epätoivoisten etsintöjen jälkeen he löytävät Hänet kolmen päivän kuluttua synagogasta opettamassa vanhimpia, kirjanoppineita ja fariseuksia. Tästä tapauksesta kanoninen kerronta siirtyykin muitta mutkitta suoraan Hänen laajemmin tunnetun julkisen saarnaustoimintansa alkuun Palestiinassa.
Saamme olla
uteliaita tietämään
Uuden ajan riippumattomat tutkijat ovat kaikeksi onneksi alkaneet kiinnittää huomiota noihin Jeesuksen henkilöhistoriassa tyhjinä ammottaviin pitkiin ajanjaksoihin, sillä onhan Hän kiistatta yksi länsimaisen kulttuurin merkittävimmistä vaikuttajista kautta aikojen.
Jeesuksen ihmiskunnalle jättämänsä henkisen perinnön ymmärtämisen ja tiedon käytäntöön soveltamisen kannalta on erityisen tärkeää hahmottaa Hänen elämäänsä ehjänä kokonaisuutena. Pyhimysmäisten henkilöiden elämäntarinoiden tallentaminen tuleville sukupolville on aina kuulunut henkisten traditioiden toimintaan. Kunnollisten ja vilpittömien Jumalan palvelijoiden poikkeuksellisiin tekoihin tutustuminen on tärkeää etenkin niille, jotka ovat päättäneet seurata heidän kulkemaansa Jumalan rakkaudensävyttämän antaumuksellisen palvelun tietä.
Meillä on siis oikeus ja meidän tuleekin olla uteliaita tietämään, mitä Jeesus teki niinä vuosinaan, joista Hänen henkisen perintönsä haltijana pidetty emäkirkko katsoi aikoinaan parhaaksi vaieta tyystin.
Muutamina vuosisatoina sen harjoittama harhaoppien karsimispolitiikka oli niin aggressiivista, että kaikki sellainen aineisto (esim. Tuomaan evankeliumi jne.), joka olisi todistanut Jeesuksen yhteyksistä ”alhaiseen pakanauskontoon ja sen kehtoon” Intiaan, oli hävitettävien tekstien listalla. Edelleenkin tätä muistuttava mentaliteetti on tallella, mutta hienostuneemmassa muodossa. Epävirallisten tietojen mukaan Vatikaanin ”kellareissa” säilytetään senkaltaista kirjallista aineistoa, joka voisi kyseenalaistaa nykyisen kristinuskon. Tätä tukee eräs dokumentoitu tapaus, joka sattui Tiibetissä joskus 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin eräs katolinen pappi oli vieraillut Hemisin luostarissa, joka sijaitsee Lhasan pyhässä kaupungissa Tiibetin alueella. Annettuaan ensin itsestään munkeille nöyrän ja uskonnollisen miehen vaikutelman pappi oli pyytänyt lainaksi kirjakääröjä, joissa kerrotaan Jeesuksen elämästä Intiassa (”Pyhän Issan Elämä”). Tämän jälkeen pappi häipyi katalasti kirjakääröt mukanaan ja munkit eivät niitä enää nähneet. Onneksi ne eivät olleet ainoat kappaleet, vaan alueen muissa suurissa luostareissa kerrotaan myös säilytettävän kussakin omia kopioita tuosta arvokkaasta tekstistä.
Toistaiseksi vielä ns. virallisen selityksen mukaan Jeesus kulki lojaalisti isäpuolensa Joosefin jalanjäljillä aina siihen saakka, kunnes Hän keski-ikäisenä kohtasi Hänelle vihkimyksen antaneen Johannes Kastajan. Vasta tämän jälkeen Jeesus olisi pyhittänyt elämänsä kokonaan siihen tehtävään, jonka Hän oli saanut Jumalalta.
Näin ollen Hänen parhaat vuotensa olisivat kuluneet matalalla profiililla kotipuolessa lähinnä puutöiden parissa. Mutta edes kanoniset evankeliumit eivät sisällä mitään sen kaltaisia lausuntoja, joiden perusteella voitaisiin väittää Jeesuksen syventyneen tavallisten ihmisten velvollisuuksien täyttämiseen ja tällä tavoin tuhlanneen aikaansa epäoleelliseen.
Toisaalta ei ole myöskään niin, että fyysinen työ olisi automaattisesti ristiriidassa henkisen elämän kanssa, mutta Korkeimman Herran valitseman edustajan erityistehtävä ylittää kuitenkin kaikki mahdolliset ammatilliset ja yhteiskunnalliset velvollisuudet.
Jumalainen lapsi
vai kauhukakara?
Koska itselläni henkilökohtaisesti ei ole erityisiä velvoitteita kristillistä traditiota ja sen edustamia näkemyksiä kohtaan, olen lähestynyt avoimin mielin apokryfi-tekstejä ja muiden traditioiden pyhiä kirjoituksia, jotka kertovat Jeesuksen elämän eri vaiheista.
Hänen lapsuutensa tapahtumia (0-12 ikävuoteen asti) kuvailee eloisasti ”kartettavien ja epäluotettavien” kirjoitusten kaartiin, puhdasoppisten teologien toimesta luokiteltu ”Filosofi Tuomaan kirjoittama Jeesuksen Lapsuusevankeliumi”, joka tunnetaan myös nimellä ”Greek text A”. Tähän (sekä ”Latin text”) kirjoitukseen suhtaudutaan kristillisissä piireissä kielteisesti kaiketi liian radikaalin sisältönsä vuoksi.
Tekstin mukaan Jeesus aiheutti jo aivan pienenä poikana isäpuolelleen Joosefille, rabbeille ja enemmän tai vähemmän koko muulle yhteisölle roppakaupalla harmaita hiuksia ilmentäessään todellista henkistä identiteettiään. Hänen kypsä viisautensa ja yli-inhimilliset kykynsä herättivät ihmisissä hämmennystä, paheksuntaa, kauhua ja myös suurta kunnioitusta.
Jeesus oli kahden vuoden ikäinen, kun Hänen perheensä saapui Egyptiin. Kolmen vuoden iässä Hän herätti henkiin kuivatun suolakalan, ja tämä teko järkytti ihmisiä. Tästä syystä heidän perheensä häädettiin asunnostaan, ja he palasivat takaisin Israeliin (”Latin Text”). Viiden vuoden ikäisenä Jeesus rakensi joen varteen vesialtaat ja muovasi savesta 12 varpusta ja lähetti ne lentoon. Kirjanoppinut Hannaan poika näki tämän ja kertoi isälleen, sillä oli sapatti, jolloin ei saanut tehdä työtä. Hän kävi myös rikkomassa Jeesuksen vesialtaat, joten Jeesus kirosi pojan kuihtumaan kuin vanhus. Kirjanoppinut Sakkeus yritti epätoivoisesti opettaa pientä lapsi-Jeesusta. Oppineisuudessaan ylpeän rabbin järkytykseksi Hän osoitti kuitenkin hyvin pian hänen tietonsa erheellisyyden ja arvostamiensa perinnäissäännösten harhaanjohtavuuden. Hän joutui toteamaan karvaalla tavalla, että tämä oppilas olikin todellisuudessa hänen mestarinsa. Saman ikäisenä Hän herätti henkiin erään leikkikaverinsa, joka tippui kesken heidän leikkinsä talon katolta ja kuoli. Sitten kahdeksan vuoden ikäisenä Hän kirosi jälleen erään ylpeän opettajan, joka suutuksissaan löi Häntä päähän, koska lapsi kyseenalaisti hänenkin taitonsa. Vaikka Jeesus langetti kirouksia ihmisille, niin jokaiseen kiroukseen sisältyi loppujen lopuksi korkein siunaus. ”Minä olen tullut ylhäältä, että voisin kirota heidät ja kutsua niihin asioihin, jotka ovat ylhäältä. Aivan niin kuin Hän käski, joka on lähettänyt minut teidän luoksenne.” (”Greek text A”)
Lapsuusevankeliumi vahvistaa myös sitä käsitystä, että Jeesus oli elämänsä alusta asti täysin tietoinen missiostaan, joka tähtäsi todellisen uskonnon elvyttämiseen ja langenneiden sielujen pelastamiseen syntymän ja kuoleman, vanhuuden ja sairauden kurimuksesta. Hänen toimintansa tarkoitus oli valmistaa henkisestä tiedosta osattomaksi jäänyttä ihmiskunnan suurta enemmistöä tulevaa henkistä aikakautta varten.
Veda-kirjojen (Sri Brahma Vaivarta Purana) ennustuksen mukaan nykyisen Kali-yugan eli riidan ja tekopyhyyden aikakauden epäedullinen kehitys pysähtyy edettyään ensin 5000 vuotta, minkä ajankohdan olemme jo saavuttaneet. Sitten alkaa 10 000 vuoden mittainen jakso (Kultainen Aika), jolloin koko maa-planeetan ilmapiiri, oltuaan ensin synkän materialistinen, alkaa muuttua henkiseksi puhtaiden Jumalan palvelijoiden läsnäolon ja toiminnan ansiosta.
Tämä visio on hyödyllistä pitää mielessä tutkiessamme Jeesuksen elämän vähemmän tunnettuja vaiheita ja etsiessämme tämän palapelin puuttuvia palasia. Lapsuusevankeliumin viimeinen luku kertoo kaksitoistavuotiaan Jeesuksen katoamisesta Jerusalemin pääsiäisjuhlien jälkeen.
Samanaikainen
ykseys ja erillisyys
ykseys ja erillisyys
Hänen nuoruutensa ja aikuisikänsä tapahtumia Intiassa, paluutaan Israeliin ja julkista toimintaansa, joka päättyy Hänen ristiinnaulitsemiseensa, kuvailee dokumentaarisesti ja sangen uskottavasti buddhalainen teksti ”Pyhän Issan Elämä”.
Aluksi siinä käsitellään jonkin verran Israelin heimon historiallisia taustoja ja syitä Jeesuksen tuloon, sekä lyhyesti Hänen ilmestymistään. Koska teksti on buddhalainen, niin se on värittynyt heidän filosofiansa johtopäätöksillä, jonka mukaan Jumalaa ei tarvitse palvella, koska kaikki on yhtä ja sielun lopullinen päämäärä on sulautua Korkeimpaan.
Vaikka onkin totta, että transsendenssissa vallitsee täydellinen ykseys, niin siellä on myös samanaikainen erillisyys ikuisesti. Tällaista näkemystä kutsutaan acintya-bheda-bheda-filosofiaksi, jota opetti 500 vuotta sitten Herra Krishna Caitanya Mahaprabhu.
Pienen pienet yksilösielut ja Korkein Sielu, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, ovat siis ikuisesti yksilöllisiä, erillisiä tietoisuuksia. Koska meidän yksilöllistä olemassaoloamme tällä hetkellä rajoittaa tila, aika, puutteellinen tieto, epätäydelliset aistit jne., niin me pidämme ajatusta henkisestä monimuotoisuudesta myös jollain tavoin rajoittuneena.
Transsendenssissa vallitsee kyllä järjestys, mutta kaikki asiat ovat rajoittamatonta ja laajenevaa sac-sid-anandaa eli ikuisuutta, tiedontäyteisyyttä ja autuutta. Itse asiassa persoonattomuusfilosofit pyrkivät sulautumaan Korkeimman Herran yliaistillisesta Olemuksesta virtaavaan valoon, Brahmajyotiin. Siellä sielun sanotaan olevan hyvin stabiilissa autuuden tilassa, mutta pelkkänä passiivisena valopartikkelina oleminen vailla Korkeimman Herran rakkaudellista palvelua on turhauttavaa. Tästä syystä hän palaa takaisin aineelliseen maailmaan ilmentääkseen sielusta kumpuavaa toimintaa ja saavuttaakseen täydellisesti itseä tyydyttävän päämäärän.
Jeesus ei siis opettanut buddhalaisuutta, vaan omistautumista persoonallisen Jumalan ikuiseen rakastavaan palveluun täydellisen henkisen ykseyden mittaamattomassa monimuotoisuudessa, joka on peittävän Brahmajyotin valohohteen tuolla puolen.
Ensimmäinen
matka Intiaan
matka Intiaan
Vanhempiensa vastahakoisella suostumuksella nuori Jeesus lähti Prinssin mukana kohti Intiaa. Monen kuukauden vaelluksen päätteeksi Jeesus tuli buddhalaistekstin mukaan ”tälle puolen Indus-jokea ja kotiutui arjalaisten keskuuteen Jumalalle (Krishnalle) rakkaassa maassa. Tämän ihmeellisen lapsen maine levisi kaikkialle Pohjois-Intiaan…” Hän ylitti viiden joen maan (Punjab, ”viisi jokea”, jotka ovat Jhelum, Chenab, Ravi, Beas ja Sutlej). Nämä viisi jokea ovat Indus-joen pohjoisosan sivuhaaroja, joten Jeesus oli kulkenut nykyisen Afganistanin alueen läpi. Jainalaiset anelivat Häntä asettumaan heidän keskuuteensa, mutta Hän oli haluton jäämään noiden Korkeimman Herran palvelusta hairahtuneiden lahkolaisten vieraiksi.
Sen sijaan Hän suuntasi Intian niemimaan toiselle puolelle, Bengalin Lahden rannalla sijaitsevaan Jagannatha Puriin. Jagannatha on yksi Krishnan lukemattomista nimistä, ja koostuu kahdesta sanasta: jagad, maailmankaikkeus ja natha, herra. Puri tarkoittaa kaupunki eli Maailmankaikkeuden Herran kaupunki. Siellä Brahmaan (Luoja-jumalan) valkoiset bramiinipapit toivottivat Hänet riemukkaasti tervetulleeksi. He opettivat nuorta Jeesusta lukemaan ja ymmärtämään Veda-kirjoja, parantamaan rukouksen avulla, opettamaan, selittämään pyhiä kirjoituksia kansalle, sekä ajamaan ulos pahoja henkiä ihmisistä.
Hän asui ja opiskeli kaiken kaikkiaan kuusi vuotta Jagannatha Purissa, Rajagrihassa, Benaresissa ja muissa pyhissä kaupungeissa. Nimeltä mainitut kaupungit ovat edelleenkin henkisen oivalluksen kehittämisen kannalta erinomaisia paikkoja. Pitkä opiskelujakso puhuu sen puolesta, että Hän oli tyytyväinen opettajiensa ohjauksessa tapahtuvaan Vedojen opiskeluun etc.
Aikaisemmin Hän oli todennut, että juutalaisilla rabbeilla ei ollut hallussaan kunnollista tietoa, joten Hänen oli lähdettävä kauas Intiaan löytääkseen tahoja, joilla olisi tarjottavaan Hänelle aitoa henkistä tietoa.
Potentiaalisen opettajan tavatessaan oppilaskandidaatin täytyy ottaa selvää tämän kyvyistä, ennen kuin hyväksyy hänet henkiseksi mestarikseen. Samalla tavoin aito henkinen mestari testaa tavalla tai toisella henkilön, joka pyrkii hänen oppilaakseen. Jopa Herra Krishna Itse kävi koulua henkisen opettajan ohjauksessa ilmestyessään henkilökohtaisesti planeetallemme edellisen aikakauden lopussa n.3230 eaa. Tietenkään Hänellä ei ollut mitään tarvetta kouluttaa Itseään, mutta Hän toimi näennäisesti kuin tavallinen ihminen näyttääkseen Omalla esimerkillään kuinka tieto vastaanotetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Krishna neuvoo myös Bhagavad-gitassa henkisestä oivalluksesta kiinnostuneita kääntymään itsensä oivaltaneen henkisen opettajan puoleen. Luonnollisestikin jopa Jeesuksen kaltaiset täydelliset Jumalan palvelijat noudattavat Hänen neuvoaan. Ilman väärää ylpeyttä he lähestyvät aitoa henkistä mestaria, vaikka heillä on jo hallussaan kaikki tarpeellinen tieto.
Kunnollisen henkisen opettajan ja vilpittömän oppilaan välinen suhde ei suinkaan ole kuivan akateeminen, vaan he siinä ilmentävät siinä pyyteetöntä rakkaudellista vuorovaihtoa. Universaalin periaatteen mukaan Jumalan valtuutus vahvistetaan myös kunnollisen henkisen opettajan välityksellä.
Riidan ja tekopyhyyden
ajan oireita
Vuosien rauhanomaisen opiskelun ohessa Jeesus opetti alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluville ihmisille (vaisyoille ja sudrille) Veda-tietoa, joka oli edellisenä aikakautena vastoin Vedojen ohjeita. Mutta Herra Krishna Caitanya Mahaprabhun käskystä Kalin aikakautena Veda-tiedon maukkaimpia hedelmiä on jaettava kaikille tasapuolisesti.
Tätä eivät kaikki bramiinit ja ksatriyat eli yhteiskunnan ylimpien kastien edustajat hyväksyneet ja he kertoivat mielipiteensä Jeesukselle. Ilmeisesti tilanne ei ole ollut täysin mustavalkoinen, vaan osa hallitsevien luokkien edustajista hyväksyi Hänen toimintansa. Usein kuitenkin kovaäänisempi ja aggressiivisempi ryhmä ”saa enemmän palstatilaa” ja provosoi myös maltillisempia asiansa taakse. Jeesuksen toimintaan kohdistuvan kritiikin taustalla oli varnasrama-yhteiskuntajärjestelmän osittainen rappeutuminen. Ihmisyhteisö (Veda-yhteiskunta) on jaettu ikiaikaisesti neljään ammatilliseen jaostoon – varnat: bramiinit (papit), ksatriyat (hallitsijat ja sotilaat), vaisyat (maanviljelijät ja kauppiaat) ja sudrat (työläiset). Ja neljään henkiseen elämään liittyvään jaostoon – asramat: brahmacarya (opiskelijaelämä), grihastha (perhe-elämä), vanaprastha (perhe-elämästä vetäytyminen), ja sannyasa (kieltäymyksen elämänvaihe).
Jako ei ole keinotekoinen, sillä siinä otetaan huomioon ihmisten luonnolliset psyko-fyysiset ominaisuudet eli mihin ammattiin tai tehtävään kukin sopii parhaiten. Henkisen elämän jako (usein iän perusteella eli lapsille ja nuorille opiskelijaelämä jne.) ohjaa henkilöitä sijoittumaan oman elämäntilanteensa mukaan sellaiseen asramaan, jossa henkisen elämän harjoittaminen on kaikkein sujuvinta.
Järjestelmän rappeutuminen ilmeni niin, että yhteiskunnallinen asema alkoi määräytyä yhä useammin syntymän, eikä ihmisten ominaisuuksien mukaan. Eli jos henkilö sattui syntymään bramiinin perheeseen, hänestä tuli bramiini, vaikka hän ominaisuuksiensa perusteella olisikin soveltunut paremmin tavalliseksi työläiseksi. Tällaiset bramiinien epäkelvot pojat olivat tärkeässä asemassa yhteiskunnan huipulla, sillä bramiinit antoivat ohjeita jopa kuninkaille.
Koska henkilöt eivät välttämättä enää ymmärtäneet Veda-tiedon johtopäätöksiä, joka on puhtaan rakkauden kehittäminen Jumalaan, heidän harjoittamansa alun perin henkisen kohottautumisen menetelmä muuttui rituaalikeskeiseksi uskonnoksi. Tätä ryhmää kutsutaan smarta-bramiineiksi eli ritualisteiksi.
He ovat ensisijaisesti kiinnostuneita sellaisista Veda-seremonioista ja uhritoimituksista, joiden avulla ihmisen on mahdollista kohota taivaallisille planeetoille nauttimaan taivaallisista iloista. Tämä on kuitenkin vain näennäinen parannus, sillä hurskaiden tekojen tulosten ehdyttyä sielut joutuvat taas palaamaan takaisin maan tasoisille planeetoille. Näiden bramiinien asiaintila oli jossain määrin samanlainen kuin Israelin henkisillä johtajilla, mutta heillä oli kuitenkin rabbeihin verrattuna enemmän tietoa.
Tilanteen kiristyttyä sanavaihto kiihtyi ja Jeesus suuntasi terävän kritiikkinsä oman asemansa vuoksi ylpistyneisiin ksatriyoihin, valebramiineihin, ritualisteihin, heidän kapea-alaisiin ja joustamattomiin tulkintoihinsa Veda-kirjojen lausunnoista, sekä muihin tämän riidan ja tekopyhyyden aikakauden ei-toivottuihin lieveilmiöihin.
Viimein alhaisimmat arvostelun kohteeksi joutuneista saivat mittansa täyteen ja päättivät riistää hengen Jeesukselta. Viimeistään tämä paljastaa, että kysymyksessä olivat yhteiskunnallisiin johtotehtäviin täysin sopimattomat henkilöt. Mutta ne, jotka olivat kuunnelleet Hänen puheitaan, tulivat ajoissa varoittamaan Jeesusta vaanivasta vaarasta.
Maailman katolle
ja sieltä länteen
Niinpä Hän jätti 19 vuoden ikäisenä ”Jagannathan lähiseudut” ja yön pimeyden turvin Hän lähti kulkemaan kohti pohjoisessa sijaitsevaa vuoristoa (Himalaja). Siellä Hän jäi asumaan Gautama Buddhan seuraajien maahan, suuren valaistuneen tietäjä Sakyamunin synnyinpaikkaan. Siellä Jeesus opetteli ensin täydellisesti palin kielen ja syventyi tämän jälkeen opiskelemaan Sutrien pyhiä kirjoituksia. Näillä tarkoitettaneen buddhalaisten kirjoitusten varsin laajaa kokoelmaa, kuten: Avitambha Sutra, Avatamsaka Sutra, Timantti Sutra, Sydän Sutra, Lootus Sutra, Mahaparinirvana Sutra etc.
Kertojan mukaan kuuden vuoden kuluttua (25 vuoden iässä) ”Issa, jonka Buddha (yksi Krishnan inkarnaatioista eli Krishna Itse) oli valinnut levittämään Hänen pyhää sanaansa, oli tullut pyhien kirjoitusten täydelliseksi selittäjäksi.”
Tämän jälkeen Jeesus lähti pois Nepalista ja Himalajan vuoristosta ja laskeutui Rajaputanan laaksoon kulkien sitten länttä kohti. Rajaputana on traditionaalisempi nimi kuumalle ja karulle Intian luoteisosan alueelle, joka tänä päivänä tunnetaan yleisesti nimellä Rajasthan.
Siellä Jeesus saarnasi useille eri heimoille ihmisen korkeimmasta täydellistymästä, joka buddhalaistekstin mukaan on hyvien tekojen tekeminen lähimmäiselle, joka on ”varma keino henkilön nopeaan yhteensulautumiseen Ikuiseen Henkeen.” Tämä on, kuten aiemmin todettiin, persoonattomuusfilosofian lopullinen johtopäätös.
Jeesus puhui kuitenkin aina persoonallisesta Jumalasta ja Hänen elävään yhteyteensä tulemisesta, eikä suinkaan Häneen sulautumisestaan. Kertojan mukaan Hän sanoi lisäksi, että ”hän, joka saavuttaa uudelleen alkuperäisen puhtautensa, kuollessaan (jättäessään kehonsa) saa vapautuksen synneistään, ja hän tulee saamaan oikeuden katsella Jumalan majesteettisuutta.” Tässä Jeesus vakuuttaa, että puhdistettuamme henkisen menetelmän avulla sydämemme sisintä peittävän lian tämän elämän aikana, me vapaudumme kaikista sidoksista tähän aineelliseen maailmaan, ja nykyisen ruumiin jättäessämme me voimme nähdä tuon persoonallisen Jumalan kaikessa majesteettisuudessaan.
Edetessään kauemmas länteen Persian suuntaan Hän tuli mlecchojen eli sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka eivät yleensä noudata mitään uskonnon periaatteita, ja joiden uskonnoissa palvotaan kaikenlaisia itse tehtyjä ja keksittyjä epäjumalia.
Sen vuoksi Hän, ”Joka ylistää tosi Jumalan nimeä (Hare Krishna, Hare Krishna, Krishna Krishna, Hare Hare/ Hare Rama, Hare Rama, Rama Rama, Hare Hare, tai mitä tahansa muuta Jumalan tosiasiallista nimeä)”, kehotti ihmisiä luopumaan epäjumalankuvistaan ja ryhtymään näkymättömän Jumalan eli jokaisen elävän olennon sydämessä ja kaikkien ulkopuolella läsnä olevan Paramatman (Ylisielun) eli toisin sanoen Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden Krishnan täysivaltaisen laajentuman hartaaseen palveluun.
Paikallinen papisto, joka valheellisilla dogmeillaan piti kansaa tietämättömyyden kahleissa, joutui pian Jeesuksen tarkoituksenmukaisen kritiikin kohteeksi. Yleensä henkisen tien kulkijoita neuvotaan olemaan kritisoimatta muita, mutta tässä ja muissa vastaavissa tapauksissa Hänen oli puututtava epäkohtiin tiukasti, jotta Hän olisi voinut auttaa todellisesti näitä ihmisiä ja tulevia sukupolvia.
Hän tyrmäsi puheillaan heidän opettamansa hölynpölyfilosofian ja sai näin tavalliset ihmiset vakuuttumaan asiastaan. He jopa rikkoivat epäjumalankuvansa ja hylkäsivät ns. uskonnolliset johtajansa ja ryhtyivät harjoittamaan todellista uskontoa kunnollisen henkisen opettajan ohjauksessa.
Jeesus neuvoi heitä vielä, etteivät he yrittäisi liian innokkaasti nähdä nykyisillä silmillään Ikuista Henkeä, vaan pyrkisivät tuntemaan Hänet omissa sydämissään, ja sielujensa puhtaudella tulemaan Hänen suosionsa arvoisiksi. Hän joutui jopa erikseen kieltämään heitä suorittamasta ihmisuhreja, joka tuohon aikaan kuului osaksi valitettavan monien pimeiden kulttien niin kutsuttua ”uskonnonharjoittamista”.
Ennen lähtöään Hän jakoi vielä muitakin tärkeitä moraaliohjeita, joiden avulla he pysyisivät varmasti valitsemallaan kaidalla tiellä.
Välietappi
Zarathustran maassa
Voimallisen saarnaajan puheet levisivät naapurimaihin, ja kun Jeesus saapui Persiaan, tietäjä Zarathustran maahan, jälleen paikallinen papisto oli hälytystilassa ja avoimesti kielsi kansalaisiaan kuuntelemasta Hänen puheitaan. Kielloista huolimatta ihmiset ottivat Hänet riemuiten vastaan ja kuuntelivat antaumuksellisesti Hänen puheitaan.
Tästä vihastuneina korkea-arvoiset papit käskivät sotilaidensa vangita Jeesuksen ja tuomaan Hänet heidän kuulusteltavakseen. Kuulustelijat käyttäytyivät ylimielisesti ja kysyivät, mistä uudesta Jumalasta Hän oli tullut puhumaan. Eikö tämä onneton mies tiennyt, että Zarathustra oli ainoa, jolle oli myönnetty Korkeimman Olennon yhteyden etuoikeus?
Heidän henkisen näkökyvyttömyytensä vuoksi he luulivat, että Jeesus oli tullut herjaamaan heidän Jumalaansa, ja kylvämään epäilyksiä tosiuskovien sydämiin. Vastauksessaan Jeesus osoittaa heidän käsitystensä Jumalasta ja uskonnosta olevan vääristyneitä ja näin ollen he olivat johdattaneet taikauskollaan ja harhakäsityksillään Jumalan lapsia pois oikealta tieltä. Sen tähden he eivät tulisi pääsemään, kuin koira veräjästä. ”Teidän opinkappaleenne ovat erheidenne hedelmiä, sillä halutessanne tuoda Totuuden Jumalan lähelle itseänne, te olette luoneet itsellenne vääriä jumalia.” Kuultuaan Jeesuksen kärjekästä ja salamankovaa puhetta, tuomarit päättivät jostain syystä kuitenkin olla vahingoittamatta Häntä. Mutta seuraavana yönä kaupungin nukkuessa he sieppasivat Hänet, kuljettivat kaupungin muurien ulkopuolelle ja jättivät Hänet maantielle siinä toivossa, että jokin villipeto tekisi heidän puolestaan selvää Hänestä. ”Mutta Herran, meidän Jumalamme suojelemana Pyhä Issa jatkoi matkaansa häiriintymättä.”
Pyhän miehen
paluu synnyinseuduilleen
Jeesus lähti takaisin Israelin maahan, kun Hän oli 29 vuoden ikäinen, mutta tullessaan perille Hän oli ehkä jo kolmenkymmenen paremmalla puolella. Tilanne Israelissa oli roomalaisten miehittäjien ansiosta muuttunut yhä tukalammaksi, ja Jeesus halusi heti lievittää onnettomien maanmiestensä ahdistusta ja suuria kärsimyksiä.
Hän lohdutti heitä ja puhui Korkeimman Herran nimissä ja Hänen sanansa välittäjänä, etteivät he vaipuisi epätoivoon, sillä Jumala oli kuullut heidän äänensä ja heidän huutonsa oli tavoittanut Hänet.
Herra kehotti heitä täyttämään Hänen temppelinsä heidän toivollaan ja kärsivällisyydellään ja kielsi heitä hylkäämästä heidän isiensä uskontoa, sillä Jumala on yksin opastanut heitä ja osoittanut heille erityistä suosiota.
”Te tulette nostamaan ylös heidät, jotka ovat langenneet, te tulette antamaan ruokaa nälkäisille, ja te tulette sairaiden avuksi, jotta kaikki olisivat puhtaita ja oikeudenmukaisia viimeisen tuomion päivänä, jonka Minä olen valmistanut teille.” Jeesus puhui heille todellisen henkisen prosessin elvyttämisen vaikutuksista ja heidän roolistaan tulevan maailmanlaajuisen henkisen vallankumouksen koittaessa.
Israelilaiset kysyivät Jeesukselta, missä he voisivat ylistää Taivaallista Isää, kun vihollinen on repinyt alas heidän temppelinsä. Ja Hän vastasi, että Jumala ei ole ihmisten käsin rakentamissa näkyvissä temppeleissä, vaan ihmissydän on Jumalan oikea temppeli. Tällä Hän ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Korkein Herra ei olisi läsnä sellaisissa rakennuksissa, joissa Hänen rakastavaan antaumukselliseen palveluunsa omistautuneet henkilöt ylistävät Hänen pyhää nimeään, ja näin toimimalla tuovat Jumalan yhteyteen myös muita ihmisiä.
Mutta otettuaan huomioon uskonnon ja ihmisten senhetkisen tilan sekä vallitsevat olosuhteet Jeesus ei kannustanut ihmisiä temppeleiden rakentamiseen. Se olisi vain johtanut institutionalisoitumiseen, mihin emäkirkko muutama vuosisata myöhemmin keisarin komennossa ryhtyi.
Jeesuksen kautta Jumala kehotti heitä menemään sisään heidän omaan temppeliinsä eli heidän sydämiinsä. Valaisemaan sen hyvillä ajatuksilla ja kärsivällisyydellä ja järkkymättömällä luottamuksella, joka heillä tulisi olla heidän Isässään. ”Sillä Jumala on luonut teidät Hänen Itsensä kaltaisiksi viattomiksi, puhtain sieluin ja sydämet täynnä hyvyyttä, joita ei ole tarkoitettu pahan järjestelyihin, vaan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden pyhäköiksi.”
Ja Jeesus vetosi heihin, etteivät he tahraisi sydämiään, sillä Korkein Olento asustaa siellä ikuisesti. Hän varoitti myös heitä siitä, miten ihminen voi langeta alas toimiessaan ulkokultaisesti.
Köyhien ja sorrettujen
ystävän ajojahti
Kulkiessaan kaupungista kaupunkiin Hän rohkaisi ja vahvisti Jumalan sanalla israelilaisia, jotka olivat jo valmiita epätoivoisiin tekoihin. Tuhannet ihmiset seurasivat Häntä kuullakseen Hänen saarnaansa.
Uuden Testamentin mukaan Jeesuksella oli tosiaan useita tuhansia kuulijoita. Tämän vuoksi kaupunkien johtajat, jotka olivat hebrealaisia, alkoivat pelätä Häntä ja ilmoittivat Jerusalemin kuvernöörille Pilatukselle, että Issa-niminen mies oli saapunut maahan. He valehtelivat, että Hän oli yllyttänyt kansaa viranomaisia vastaan ja tästä olisi seurannut monenlaisia ongelmia.
Pilatus määräsi juutalaiset papit ja oppineet hebrealaiset tuomitsemaan Hänet temppelissä. Samalla Jeesus saapui Jerusalemiin ja ihmiset vastaanottivat Hänet riemuissaan ja ohjasivat Hänet temppeliin, jotta he voisivat kuulla, mitä Hän oli opettanut muualla. Papit ja oppineet kuuntelivat Hänen puhettaan ja olivat ihastuksissaan kuulemastaan. Niinpä he kysyivät hieman noloina, pitikö paikkaansa, että Hän yritti yllyttää kansaa maan virkavaltaa vastaan. Hän selitti heille, ettei ollut mitään syytä kapinoida maailmallisia hallitsijoita vastaan, sillä kun yksi valta kukistuu, niin toinen tulee heti tilalle. Ja todellisuudessa mahtavat ja rikkaat kylvävät Israelin lasten keskuudessa kapinallisuuden siementä Jumalan ikuista voimaa vastaan.
Papit ja oppineet kuulivat Jeesukselta, kuinka Hän oli nuorena lähtenyt pois isänsä talosta ja Israelista muiden ihmisten keskuuteen. Ja koska Hän tiesi veljiensä ja sisariensa kärsivän entistä enemmän, Hän oli nyt palannut takaisin muistuttamaan heitä esi-isiensä uskosta. Se opettaa heille kärsivällisyyttä täällä maa-planeetalla, jotta he voisivat saavuttaa täydellisen ja suurenmoisen onnen Taivaassa.
He kysyivät vielä, että kielsikö Hän Mooseksen Lait ja opettiko Hän ihmisiä hylkäämään Jumalan temppelin. Jeesus vastasi, ettei kukaan kykene tekemään loppua asioista, jotka Taivaallinen Isä antanut. Toisin sanoen temppeli rakennuksena on myös pyhä paikka, jos se vain pyhitetään Jumalalle.
Mutta Jeesus sanoi vielä, että Hän on antanut jokaiselle tehtäväksi sydämen puhdistamisen kaikesta liasta, sillä sydän on todellinen Jumalan temppeli. ”Mitä tulee Mooseksen Lakeihin, minä olen pyrkinyt vakiinnuttamaan ne ihmisten sydämissä. Ja minä sanon, että te ette ymmärrä niiden todellista tarkoitusta, sillä se ei ole kosto, vaan armo, mitä ne opettavat. Ainoastaan näiden lakien merkitys on vääristelty.” Jeesus paljasti israelilaisten uskonnollisille johtajille nykyisen riidan ja tekopyhyyden aikakauden uskontojen valitettavan kehityksen suunnan.
Vähäisen voiman
säälittävää uhoa
Keskustelun jälkeen papit ja oppineet päättivät olla tuomitsematta Jeesusta, sillä Hän ei tehnyt vahinkoa kenellekään. Koska he eivät löytäneet mitään todisteita väitetyille syytteille, he ilmoittivat Pilatukselle Hänen olevan oikeamielinen maanmiehensä, joka vain opettaa Jumalan sanaa, ja nuo kaupunkien johtajat olivat tehneet Hänestä vääriä raportteja.
Pilatus vihastui ja määräsi vakoojiaan soluttautumaan Jeesuksen lähipiiriin, jotta hän saisi tietää, mikä Hän oli miehiään. Samaan aikaan Jeesus puhui israelilaisille tämän maailman valtojen yläpuolella hallinnoivasta Korkeimmasta Valtiaasta. Hän tulisi pian vapauttamaan heidät maailmanhallitsijain ikeestä, jos he vain tekisivät niin kuin Hän oli heitä neuvonut.
”Pyhä Issa opetti näin Israelin kansaa kolmen vuoden ajan, joka kylässä ja kaupungissa, tienvarsilla ja tasangoilla. Ja kaikki mitä Hän oli ennustanut, myös toteutui.”
Lopulta Pilatuksen mitta tuli täyteen ja hän määräsi Jeesuksen vangittavaksi ja heitettäväksi maanalaiseen tyrmään, jossa hänen alaisensa kiduttivat Häntä monin eri tavoin. Tällä tavoin Häntä yritettiin pakottaa tunnustamaan rikoksen, joka oikeuttaisi Hänen surmaamisensa. Pilatus järjesti oikeudenkäynnin ja määräsi juutalaiset papit ja oppineet tuomareiksi, mutta piti itse huolen siitä, että Jeesus todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan ristillä kahden rikollisen keskellä. Buddhalais-teksti antaa ymmärtää, että Jeesus kuoli, mutta todellisuudessa Jumalan puhdasta palvelijaa tai täydellistä joogia ei kukaan kykene tappamaan. Jeesus ilmestyi läheisimmille oppilailleen ja lähetti heidät eri puolille Välimeren aluetta levittämään hyvää sanomaa. Mutta Didymos Juudas Tuomaan, läheisimmän miespuolisen oppilaansa Hän lähetti Intiaan, jonne Hän oli Itsekin palaamassa.
Veda-kirjojen pyhä teksti Bhavisya Maha Purana kertoo: Jossain läntisen Tiibetin alueella, Himalajan vuoristossa (n.78 jaa.), kuningas Salivahana kohtasi vuorilla asustavan hyväenteisen miehen. Hänen ihonvärinsä oli kultainen ja vaatteensa valkoiset. Kuningas kysyi mieheltä: ”Kuka te olette herra?” Hän vastasi autuaallisesti: ”Sinun pitäisi tietää, että minä olen Isha Putra, Jumalan Poika, ja minä olen syntynyt neitsyestä. Minä olen mlecchojen uskonnon selittäjä, ja minä pidän tiukasti kiinni Absoluuttisesta Totuudesta.” Kuultuaan tämän, kuningas tiedusteli: ”Mitkä ovat uskonnolliset periaatteet Sinun mielipiteesi mukaan?” Isha Putra sanoi hänelle: ”Oi kuningas, kun totuuden turmio tapahtui, minä, profeetta Masiha (Messias), tulin kurjien ihmisten maahan, missä ei ole säännöksiä ja määräyksiä. Havaitessani noiden sivistymättömien ihmisten pelokkaan uskonnottomuuden tilan, joka on levinnyt mleccha-deshasta (Irakin alue), minä ryhdyin profeetaksi. Kuuntele ystävällisesti oi kuningas, mitkä uskonnolliset periaatteet minä olen vakiinnuttanut mlecchojen keskuudessa. Elävä olento on hyvän ja pahan saastutuksen alainen. Mieli tulee puhdistaa ottamalla turvaa kunnollisesta ohjauksesta ja japan (pyhien nimien mietiskely) suorittamisesta. Ylistämällä pyhiä nimiä henkilö saavuttaa korkeimman puhtauden. Aivan samalla tavoin, kuin järkkymätön aurinko vetää puoleensa, kaikista suunnista, kaikkien elävien olentojen aineshiukkasia, niin aurinkovyöhykkeen Herra, joka on liikkumaton ja kaikkia puoleensavetävä, vetää puoleensa kaikkien elävien olentojen sydämiä. Täten, noudattamalla säännöksiä, puhumalla totuudenmukaisia sanoja, sekä mentaalilla harmonialla ja meditaatiolla, oi Manun jälkeläinen, henkilön tulee palvoa tuota järkkymätöntä Herraa. Asetettuani ikuisesti puhtaan ja hyväenteisen Korkeimman Herran muodon sydämeeni, oi maa-planeetan suojelija, minä saarnasin näitä periaatteita mlecchojen uskonnon kautta, ja näin minun nimekseni tuli `Isha Masiha` (Jeesus Messias).”
http://www.minaolen.com/frameset.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti