Matian Tarina

Lopulta eräänä päivänä hän sanoi, ettei hän etsisi enää minua. Jos halusin nähdä hänet, tiesin, mistä hänet löytää. Sydämeni särkyi, kun hän nilkutti luotani - kenties ikuisiksi ajoiksi. Halusin juosta hänen peräänsä ja seurata häntä maan ääriin. Mutta olin vahva. Vai olinko? Työni alkoi kärsiä. Lukemuksistani tuolilla tuli hämmentäviä ja hämäriä ja tein muut velvollisuuteni välinpitämättömästi. Lopulta korkea-arvoinen papitar kutsui minut yksityiskonsultointiin.

"Rakas Matiani, luuletko, ettei oraakkeliyhteisö näe, mitä sinulle tapahtuu?"

Katsoin häntä sellaisella tietämättömyydellä, mitä vain itselleen valehteleva voi esittää.

"Hyvä Jumalatar! Etkö edes tiedä, mikä sinussa on vialla?"

Pudistin päätäni ja toivoin, ettei liike pakottaisi tukahdutettuja kyyneliä valumaan kasvoilleni.

"Rakkaani", hän sanoi kurkottaessaan lempeästi koskettamaan kättäni. "Olet rakastunut Mikaeliin."

Sen totuuden kuuleminen, jonka olin pitänyt itseltäni piilossa hyvin pitkään, vapautti kyynelpadon. Putosin polvilleni korkea-arvoisen papittaren eteen ja nyyhkytin. Hän antoi minun laittaa pääni syliinsä ja hyväili lempeästi hiuksiani, kun itkin tuskaani ja hämmennystäni.

Lopulta, kun enää pystynyt itkemään, nousin taas istumaan hänen eteensä.

Saatoin vain sanoa: "Mitä minun pitäisi tehdä?"

"No, tiedän vain sen, ettei sinusta ole mitään hyötyä meille tässä tilassa. Ota vähän aikaa selvittääksesi asiat sydämessäsi. Muista, että sen päätöksen kanssa jonka teet, sinun on elettävä hyvin pitkään - kenties loppuelämäsi ajan."

Nyökkäsin ja suutelin korkea-arvoisen papittaren "auktoriteettisormusta".

"Mene nyt. Puhun kanssasi, kun sinulla on ollut vähän aikaa miettiä tilannettasi. Kutsu Jumalatarta, rakkaani. Hän tietää paljon rakkaudesta ja auttaa sinua, jos sallit sen."

Kun lähdin korkea-arvoisen papittaren luota, tiesin, että minun täytyi puhua Mikaelille. Menin nukkuma-alueelleni virkistäytymään ja vaihtamaan mekkoa. Löysin Mikaelin, en parannusalueelta, vaan sen takana olevalta aurinkoiselta kentältä leikkimästä koiran kanssa. Hän katsoi minuun, kun pieni koira juoksi hänen heittämänsä kepin perään. Hänen kasvonsa eivät olleet yllättyneet. Hän tiesi, että tulisin hänen luokseen!

"Tämä on koirani. Hän johdatti minut laaksoonne ja luoksesi."

Ryntäsin hänen rinnalleen hiljentämään hänet.

"Älä sano niin, ole kiltti. Löysimme sinut kallion partaalta, lähellä luolaamme."

"Miksi kaikki sanovat minulle niin? En ole sanonut mitään, koska uskoin, että niin monen jakamalla valheella täytyi olla jokin syy. En halunnut saada sinua vaikeuksiin. Eikö sinun pitänyt olla tuossa laaksossa?"

"Miksi luulet olleesi laaksossa?" Toivoin, että voisin vielä vakuuttaa hänet valheestamme.

"Rakkain Matia, muistan putoamisen. Koirani joka on löytänyt minut taas, juoksi pienen eläimen perässä ja jäi ansaan ulokkeelle lähelle vuorenhuippua. Nousu oli jyrkkä, mutta olin hyvässä kunnossa ja lähdin pelastamaan sitä. Kun olin pelastanut sen, huomasin itse joutuneeni ahdinkoon. Ei ollut tietä alaspäin, joten minun oli jatkettava ylemmäs ja ylemmäs, jotta voisi palata juurelle. Kun lopulta pääsin huipulle, löysin kauniin laakson toiselta puolelta. Valitettavasti olin niin ihastunut näkymästä, etten huomannut irtoliuskaa jalkojeni alla.

"Putosin suoraan alas. En tiennyt, tuliko korvissa kuulemani huuto koirasta vai minusta. Osuin vuoren rinteeseen useita kertoja, ennen kun lopulta menetin tajuntani. Lopulta heräsin ja huomasin, että aamuaurinko oli korkealla enkä pystynyt liikkumaan. Saatoin nähdä pienen lammen lähellä, mutta pystyin raahautumaan ainoalla loukkaantumattomalla raajallani vain sen pensaan varjoon, mistä löysit minut. Makasin siinä siirtyen pois tästä maailmasta ja taas takaisin, kunnes tulit pelastamaan minut. En ollut yllättynyt katsoessani sinua silmiin, kun nojauduit ylleni. Olin odottanut sinua koko päivän."

"Mitä mahdat tarkoittaa? Tiesin sinun olevan siellä vasta löytäessäni sinut", vastasin ja unohdin jatkaa valhetta, mistä olin sopinut sisarieni kanssa.

Mikael tasapainotti itsensä kainalosauvoilla, irrotti terveen käsivartensa ja piti kasvojani voimakkaassa kädessään. Katsoen syvälle silmiini hän sanoi: "Kun makasin siellä kuoleman partaalla, kuulin äänesi. "Olen tulossa, olen tulossa", huusit minulle uudestaan ja uudestaan. Miten suloinen ja puhdas ääni, mietin sumuisessa mielessäni ja avoimessa sydämessäni. Vain itse Jumalatar voisi puhua sellaisella äänellä. Ja sitten löydettyäsi minut lohdutit tuolla samalla äänellä. En tiennyt, olinko tässä maailmassa vai toisessa maailmassa, muttei sillä ollut merkitystä. Olin löytänyt rakkaani."

"Ei, ei!", huusin. "Se oli Jumalatar Pallas Athenen ääni. Hän oli kutsunut minuakin. Hänet sinä kuulit - et minua. Hän toi minut tuolle lammelle. Häntä sinun pitää rakastaa. Minä en ole vapaa. Minä olen papitar. Minulla ei ole tarkoitus olla miestä elämässäni. Olen omistautunut täysin Jumalattarelle."

Käsitin olevani hysterian partaalla. Hän laittoi vahvan käsivartensa ympärilleni ja veti minut vierelleen. Nojasin häneen, kun hän nojasi minuun.

"Kenties Jumalatar kutsui minua", hän kuiskasi korvaani, "mutta sinun äänesi minä kuulin!"

Kävelimme nojaten toisiamme vasten pienelle suojaiselle alueelle valtavan puun alla, mitä olin monta kertaa käyttänyt löytääkseni yksinäisyyttä. Nojasimme puuta vasten yhdessä ja vähitellen liu'uimme runkoa pitkin sen alla olevaan kosteaan maahan. Syleilimme toisiamme sellaisessa rakkaudessa ja intohimossa, mistä en ollut tiennyt ennen tätä hetkeä. Jokainen ajatus lähti mielestäni. En tiedä, miten rakastelimme kaikkein hänen haavojensa kera, mutta teimme sen. Ja se oli jumalaista. Tunsin Jumalattaren sielussani tavalla, mitä en ollut koskaan aiemmin tuntenut. Ja hän oli Jumala. Auramme sekoittuivat yhdeksi ja rakastelumme huipentumassa matkasimme korkeampiin maailmoihin yhdessä.

Heräsimme kostea ja kylmä maa allamme. Aurinko oli laskenut horisontin alle. Sisareni kaipaisivat minua - kuitenkin he tietäisivät, mitä olin tehnyt. Se päätös jota en pystynyt tekemään mielessäni, oli tehty sydämessäni. Seuraavana aamuna menin korkea-arvoisen papittaren luo kertomaan päätöksestäni. Mikael pystyisi matkustamaan toisen kuun kierron aikana. Käyttäisin sen ajan toisten kouluttamiseen paikalleni.